Yksikin on tärkeä


Vietimme juuri Kynttilänpäivän messua, jossa luimme edellisen vuoden aikana kastettujen nimet. Lista oli häkellyttävän lyhyt. Sammonlahden seurakunnassa kastettiin vuonna 2020 vain 33 lasta. Edellisen viiden vuoden luvut ovat 53:n ja 77:n välissä. Lappeenrannan seurakuntayhtymän viiden seurakunnan yhteenlaskettu kastettujen lukumäärä on romahtanut vuoden 2015 508:sta kastetusta viime vuoden 289:ään. 

Yksikin on tärkeä, todella tärkeä. Kastettujen kohdalla ei tietenkään kyse ole vain joukon suuruudesta, vaan jokaisesta yksilöstä, joka kasteessa tulee Kristuksen seuraajaksi, saa Jumalan lapsen osan ja joka liitetään kristillisen seurakunnan jäseneksi. Jokainen kastettu on nimeltä, persoonana Jumalan lapseksi kutsuttu, ja siten paitsi läheistensä silmissä myös Jumalan edessä korvaamattoman arvokas.

Seurakuntiemme tulevaisuuden kannalta myös yhteenlasketut luvut ovat kuitenkin hyvinkin tärkeitä. Seurakuntiemme jäsenmäärä pieneni kastettujen ja kuolleiden erotuksena 409:llä. Kirkkoon liittyneiden ja siitä eronneiden kohdalla miinus oli 443. Muuttovoittoa seurakunnissa oli kuitenkin yhteensä 358 ihmisen verran. Lopulliseksi seurakuntiemme jäsenmäärän miinukseksi muodostui 521, eli aika tarkkaan yksi prosentti.

Kastettujen pieni määrä johtuu erityisesti jo vuosia laskeneesta syntyneiden määrästä. Toiseksi on aiempaa enemmän perheitä, joissa lapsen syntyessä kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon ja silloin kaste pääsääntöisesti jää tekemättä. Kolmas kirkon tulevaisuuden näkökulmasta huolestuttava asia on se, että kirkosta eroavissa on paljon nuoria aikuisia. Heidän kohdallaan miinusmerkkiset vaikutukset kasvavat tulevaisuudessa lasten jäädessä kastamatta, nuorten rippikoulun jäädessä käymättä, kirkollisen vihkimisen syrjäytyessä ja kristillisen tietouden ja perinteen ohentuessa perheen todellisuudessa.

Tällä kehityskululla on suuri – radikaalin suuri – vaikutus kirkon työn tulevaisuuteen täällä Lappeenrannassa. Kun väki vähenee, se näkyy toiminnassa; vähemmän lapsia ja nuoria kerhoissa, retkillä ja rippikoulussa. Väen väheneminen alkaa muutaman vuoden kuluttua tuntua yhä enemmän myös seurakuntien varoissa. Kun olisi nuorten aikuisten vuoro kantaa taloudellista vastuuta kirkon työstä, ovat hartiat aiempaa huomattavasti kapeammat. 

Emme vielä ole tässä tilanteessa, mutta uusi todellisuus odottaa nurkan takana. Siksi olisi suurta viisautta ja vastuullista valmistautua tulevaan nyt, kun vielä voimme itse vaikuttaa asioihin. Epämieluisan todellisuuden kohtaaminen näyttää kuitenkin olevan hyvin vaikeaa, toki jossain määrin ymmärrettävää, mutta erityisesti vastuunkantajien osalta silmien ummistaminen ja menneeseen pakenemin on surullista.   

Yksikin on tärkeä, myös tulevaisuudessa, ja siksi meidän tulee pitää huolta siitä, että kirkon työ Lappeenrannassa voi viiden, kymmenen, jopa kolmenkymmenenkin vuoden päästä toteutua mahdollisimman hyvällä tavalla. Yksikin on tärkeä, koska Jumalan hyvä tahto ja Jeesuksen kutsu rakkauden vastaanottamiseen ovat voimassa tänään, huomenna ja aina Jeesuksen uuteen tulemiseen saakka. Jumalan rakkauden välittämisen iloisessa ja elämänrohkeassa työssä saamme olla mukana; yhdenkin tähden!

Juha Eklund
Sammonlahden seurakunnan kirkkoherra
Lääninrovasti