Nyt metsä kirkkoni olla saa – vai saako?

Ne, joilla on kesämökki, rientävät sinne suven sekä suloisina että sateisina viikonloppuina. Toisia kutsuu sininen saimaa. Kirkot ovat hiljaisia pyhäaamuisin, silti uskollisia sanankuulijoita löytyy niihinkin.

Moni suomalainen miettii, etteikö se riitä, jos viettää hiljentävän hetken luonnon helmassa tai mökkirannassa. Onko sillä väliä kirkossako vai vapaan taivaan alla ihmettelee maailmankaikkeuden suuruutta ja ihmisen pienuutta.

Meidän hartaimmat luontokokemuksemme voivat olla kahdenlaisia. Ne voivat olla sillä tavalla panteistisia, että jumaluus nähdään läsnä olevana kaikkialla luonnossa.Kristillisen uskomme mukaan Jumala on luoja, joka hallitsee ja ylläpitää koko luomakuntaa. Siinä on aika iso ero: emme palvo luontoa vaan luojaa!

Luonnon keskellä on kesällä hyvä olla. Voi, kunpa myös yksinäiset, toimintarajoitteiset ikäihmiset sinne pääsisivät!

Mutta siellä kesäkirkossa voi kohdata luojansa ja lunastajansa sanassa, ehtoollisessa ja rukouksessa. Luonnossa me näemme ja koemme Jumalan ihmeitä. Kirkossa kohtaamme persoonallisen Jumalan, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Jumala, luoja, antaa aurinkonsa paistaa meille kaikille ja sitä sadettakin me tarvitsemme. Aamuinen kävelyretki kirkkoon voisi yhdistää luontokokemuksen Jumalanpalvelukseen.

Mikko Ojanen
kappalainen
Lappeenrannan seurakunta