Uskonpuhdistuksen päivästä pyhäinpäivään

Vuosikymmeniä sitten eräässä pohjois-karjalaisessa pitäjässä syntyi eräänä syksynä maanviljelijäperheeseen poikalapsi maalaistalon yhdessä kamarissa. Osuiko synnytys lehmien lypsyaikaan, sitä en tiedä, varmaankin maalaisyhteisöstä löytyi apua tarvittaessa. Muutaman viikon päästä perheessä alettiin miettiä lapselle kasteen ajankohtaa ja nimeä. Tuohon kirkkovuoden aikaan oli varmaan jo silloinkin uskonpuhdistuksen päivä, ja uskovan perheen vanhemmille on voinut hyvinkin tulla mieleen uskonpuhdistaja Martti Luther. Ja kun vielä allakkaa selaillessa marraskuun alkupuolella on Martin nimipäivä, niin nimikysymys on tullut ratkaistuksi. Ajattelen, että näin on voinut käydä, enää en voi asiaa varmistaa.

Uskon, että vanhemmat ovat toivoneet ja rukoilleet, että uskonpuhdistuksen perintö tulisi tutuksi tuolloin kastetulle ja seurakunnan yhteyteen otetulle lapselle. Pyhäkoulu ja seurat tulivat tutuiksi, ja nuoruudessa löytyi henkilökohtainen usko Jeesukseen. Jumala löysi häntä etsivän, ja kutsui työhönsä, siinä ei minun omilla ansioillani ollut tekemistä. Uskonpuhdistuksen perintö: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, on tullut vuosikymmenien aikana yhä tärkeämmäksi. Minä, monella tavoin syntinen ja puutteellinen, heikko Kristuksen tien kulkija, saan kaikki syntini anteeksi Jeesuksen ristin ja veren tähden, ja iankaikkisen elämän toivon.

Entä miten tämä kertomus liittyy pyhäinpäivään? Viimeisellä portilla emme voi vedota mihinkään omaan ansioomme, vaan ainoastaan Kristuksen ristin ansioon, syntien sovitukseen ja Jeesuksen ylösnousemukseen, luottaen siihen, että Jeesus on avannut ylösnousseena Vapahtajana omilleen tien auki taivaaseen asti.

Pyhäinpäivänä muistamme myös edesmenneitä rakkaitamme. Siksi ajattelin laittaa tähän muutaman ajatuksen vanhemmistani. Äiti hoiti maatalon töitä ja kun puhelinkeskus saatiin kylään, äidistä tuli keskuksen hoitaja. Isä oli jo sota-ajan puhdetöissä tehnyt useita soittimia, viuluja, selloja ja mandoliineja. Hän soitti kansansoittajan tyylillä näitä soittimia. Hän esimerkiksi otti viulun reppuunsa ja lähti kylille lauluseuroihin, ja säesti siellä virsiä ja hengellisiä lauluja, henksuja. Henksuja laulettiin Lähetysseuran laulukirjasta. Myöhemmin myös sinisen laulukirjan laulut tulivat tutuiksi. Joskus hän säesti jumalanpalveluksissa urkuparvella virsiä kanttorin soittaessa uruilla. Naapurikylän miesten raamattupiirissä hän kävi uskollisesti vuosikymmeniä elämänsä loppuun saakka. Hän aavisti lähdön olevan lähellä ja sai kutsun taivaan kotiin omassa vuoteessaan.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko teidän olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa."
1 Tes. 5:23–24  

Martti Asikainen