Sankarihautausmaahartaus 2021

Kasvaako vauvana kuollut taivaassa aikuiseksi? Kysyi minulta pieni poika hautausmaavierailulla päiväkotinsa kanssa. Muistan vastanneeni, ettei kasva – vaan hän on aina täydellisen suloinen pieni vauva, jonka hänet vanhempansa saavat taivaassa kerran syliinsä. 

Sankarihautausmaalla mietin ja pohdiskelen. Vanhenevatko sankarivainajat vuosien saatossa arvokkaasti kuten viimeiset sotaveteraanit ja lotat. Puolet talvisodassa kuolleista tänne siunatuista kun oli alle 28 vuotiaita. Suurin ikäryhmä oli 20-21 vuotiaita. Eli kaikki omia poikiani nuorempia. Voin vain aistia, millaista tuskaa äidit ja isät, morsiamet, vaimot, veljet ja siskot tunsivat heitä siunatessaan. 

Ensimmäiset sankarivainajat tänne Lappeenrantaan siunattiin jouluaattona 39. Sinä jouluna joulu oli synkkä. Ja monina sotajouluina sen jälkeenkin. Eivät sankarivainajat taida vanheta taivaassa vaan ovat ikuisesti nuoria ja komeita. 

Muistan lapsena kysyneeni sotaveteraaniukiltani joka joulu, millaista oli sodassa jouluna? Muistan ukin lämpimän ja ymmärtäväisen vastauksen. Hän puristi tietyllä tavalla päätään ja selitti, ettei siellä jouluntunnelmaa ollut. Mumisi jotain enkeli taivaan veisaamisesta ja jouluevankeliumista. Kertoi käyneensä korsusaunassa.

Mielikuvitukseni avulla väritin kuulemaani ja pystyin silloin ja pystyn nyt aistimaan, millaista joulu rintamalla kosteassa manttelissa ja märissä saappaissa asemasodan aikana juoksuhaudoissa vartioidessa oli. Siitä oli nostalgia kaukana, kun omista rakkaista kaukana jossain kaukana Karjalan korpimaisemissa yritettiin sotimisen ohella virittäytyä mielessä jouluntunnelmaankin. 

Löysin ukkini vanhan kepin joulukuvaelmaan Joosefin tai paimenen kepiksi. Ja kun ukkini oli kokoiseni, soveltuu se tasapainon menettäneelle veljespapille kävelykepiksikin. 

Emme haluisi, että joulunlapsi Jeesuskaan kasvaisi aikuiseksi ja alkaisi puhumaan. Haluaisimme hänen makaavan pienenä viattomana vauvana seimessään. Mutta hän kasvoi Vapahtajaksemme.  Ja hänkin kuoli nuorena noin 33 vuotiaana puolestamme, jotta pääsisimme taivaan kotiin ja saisimme anteeksi. Niin kauan kuin hänestä puhumme, hänkin on keskuudessamme. Jeesuskin ikuisesti nuoren miehen näköisenä. 

Sodissa kuolleet rakkaamme ovat jouluna täällä kanssamme. Jouluna ajan rajat tavallaan hämärtyvät. Kuolleet rakkaamme ovat osa meitä. Kannamme heidän tarinoitaan mukanamme. He ovat niin kauan elossa kuin muistamme heidät. Valo lisääntyy: se hyvä, mikä elämässämme on, rikastuu muistoissa jälkeemme tulevissa sukupolvissakin. Ja kun kohtaamme kerran valossa, joka ei haalistu – on joulu ikuinen. 

Joulun lapsi tuo meille särkyneille valoa. Kynttilöiden meri täällä loistaa niin meille kuin sankarivainajillemme. Uudessa joululaulussa Jouluna he kaikki ovat täällä kysytään: He laulavatko tänään enkeleille nyt kirkkaammin kuin täällä milloinkaan? Ja vastauksena kuulemme Heidin alussa laulaman laulun kertosäkeen, rukouksemme. 

Ja jälleen kerran joulu saapuu meille. 
Nyt loista, hento liekki kirkkaana. 
Tuo, seimen Lapsi, lohtu särkyneille. 
On lähellämme valon maailma. 
Aamen. 

Maa on niin kaunis,
Kirkas Luojan taivas,
Ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
Kuljemme laulain,
Taivasta kohti matka vie. 

Kiitävi aika,
Vierähtävät vuodet,
Miespolvet vaipuvat unholaan:
Kirkasna aina
Sielujen laulun
Taivainen sointu säilyy vaan. 

Enkelit ensin
Paimenille lauloi,
Sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
Maassa nyt rauha,
Kun Jeesus meille armon toi! 

Maarit Hirvi, kappalainen
Jukon luottamusmies