Montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päähän?

Väitetään, että keskiajan teologit tuhlasivat lukemattomia tunteja pohtien sitä, kuinka monta enkeliä mahtuu tanssimaan yhtäaikaisesti nuppineulan päähän. Kysymyksestä on tullut eräänlainen keskiaikaisen teologian hiuksia halkovan joutavanpäiväisyyden symboli – siitä huolimatta, että sellaisenaan se ei esiinny yhdessäkään keskiajalta säilyneessä tekstilähteessä.

Vaikka keskiajan teologit eivät ehkä pohtineetkaan enkeleitä nuppineulan päällä, he pohtivat paljon enkeleitä sinänsä. Enkeleille omistetun mikkelinpäivän jälkeisellä viikolla haluan tehdä pienen aikamatkan keskiajalle kuulostelemaan, mitä Tuomas Akvinolainen (1225–1274) ajatteli enkeleistä. 

Enkeliopettajan ajatuksia enkeleistä

Dominikaani-isä Tuomas Akvinolainen oli keskiajan merkittävimpiä teologeja. Roomalais-katolinen kirkko on antanut hänelle kirkonopettajan arvon, mikä tarkoittaa, että hänen ajattelullaan ja opetuksellaan on aivan erityinen arvovalta. Tuomaan ajatteluun perustuva tomismi onkin Roomalais-katolisen kirkon virallista opetusta.

Tuomas Akvinolaista kutsutaan myös enkeliopettajaksi, eikä syyttä. Merkittävimmässä teoksessaan, Summa Theologiaessa (Teologian summa) hän käsittelee enkeleihin liittyviä teologisia ja filosofia kysymyksiä hyvin laajasti ja perusteellisesti. Tuomaalle enkelit ovat täysin aineettomia, järjellisiä olentoja, puhtaita muotoja ilman ruumiita. He ovat ihmistä ylempiä mutta silti luotuja ja sellaisina äärellisiä ja rajallisia, aivan kuten mekin: enkelit eivät ole kaikkitietäviä tai kaikkivoipia, eivätkä täydellisen hyviäkään. Enkelit luotiin luultavasti samanaikaisesti maailman kanssa, eikä heidän lukumääränsä enää muutu, sillä uusia enkeleitä ei synny tai vanhoja kuole.

Tuomaan mukaan enkelit saattoivat langeta syntiin. Osa enkeleistä lankesikin pian luomisensa jälkeen, ja näistä langenneista enkeleistä tuli demoneita. Enkelten lankeemus toteutui kahdessa vaiheessa: aluksi lankesi kaikista korkein enkeli, josta tuli Paholainen, ja hänen perässään joukko alempia enkeleitä. Tuomas arvioi kuitenkin suurimman osan enkeleistä pysyneen uskollisina Jumalalle, eli enkeliarmeija on demonien joukkoa suurempi.

Useissa Raamatun kertomuksissa enkelit näyttäytyvät ihmishahmossa. Kuinka tämä on mahdollista, jos enkelit ovat täysin aineettomia ja ruumiittomia mieliä? Tuomas ratkaisee pulman toteamalla, että enkelit voivat omaksua tilapäisesti ruumiin käyttöönsä. Tällöin kyse ei ole enkelin omasta ruumiista vaan ruumiista, jossa enkeli vain ilmaisee itsensä. Tuomas jopa selittää, miten enkelten omaksumat ruumiit syntyvät: niiden rakennusaineena käytetään ilmaa, joka tiivistetään ruumiin muotoon.

Tuomas arvelee, että enkeleillä on monenlaisia ihmisestä poikkeavia kykyjä: he voivat taivuttaa ihmisen tahtoa kohti hyvää, valaista ja vahvistaa ihmisen ymmärrystä ja vaikuttaa ihmisen luonnollisiin aisteihin sekä mielikuvitukseen. Enkelit toimivat Jumalan kaitselmuksen palveluksessa suojellen ja varjellen ihmisiä. Tuomas pohtii sitäkin, onko jokaisella ihmisellä oma suojelusenkeli, ja päätyy vastaamaan kysymykseen myönteisesti: meillä kaikilla on oma enkeli turvanamme, kun vaellamme täällä maan korvessa. Ajatus suojelusenkelistä ei siis ole lainkaan lapsellinen!

No, montako enkeliä sille nuppineulalle mahtuu?

Kuten alussa totesin, keskiajan teologit eivät koskaan pohtineet kysymystä enkelten lukumäärästä nuppineulalla. Tuomaan todennäköinen vastaus kysymykseen selviää kuitenkin tarkastelemalla sitä, mitä hän on kirjoittanut enkelten mahdollisuudesta sijaita eri paikoissa. Tuomas toteaa, että koska enkelillä ei ole ruumista, sen sijainnista ei voida puhua samalla tavalla kuin esimerkiksi kaukosäätimen sijainnista.

Sen sijaan enkeli voi sijaita jossakin määrätyssä paikassa voimavaikutuksensa eli toimintansa perusteella. Esimerkiksi enkeli Gabriel ei ruumiittomana olentona sijaitse varsinaisesti missään, mutta ilmoittaessaan neitsyt Marialle Jeesus-lapsen tulevasta syntymästä hän sijaitsi Marian huoneessa sinne aiheuttamansa voimavaikutuksen perusteella. Tuomas pohtii myös sitä, voiko monta enkeliä olla samassa paikassa samaan aikaan, ja vastaa kielteisesti: vain yksi enkeli voi kerrallaan vaikuttaa ja siten sijaita tietyssä paikassa.

Yhdistämällä nämä kaksi näkemystä saamme haarukoitua Tuomaan oletetun vastauksen tärkeään teologiseen kysymykseen: nuppineulan päähän mahtuu vain yksi enkeli!

Aki Lasonen
Oppilaitospastori