Jäljet hiekassa

Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Jeesuksen kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. 

Jokaisen näkymän kohdalla hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset olivat hänen omansa ja toiset Jeesuksen jalanjäljet. 

Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella hiekassa oli vain yhdet jalanjäljet. Hän myös huomasi, että toiset jäljet puuttuvat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta. Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi Herralta.

"Herra, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin".

Jeesus vastasi. "Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, silloin minä kannoin sinua."

Itselle tuttu tarina omilta opiskeluajoilta tai jollekin teistä ehkä rippikoulun iltahartaudesta. :) Voimme rohkeasti kääntyä Jeesuksen puoleen eri tilanteissa. Hiljentyä sanattomasti tai laittaa kädet ristiin ja puhua omin sanoin tai jonkun itselleen tutun rukouksen avulla. Tarina muistuttaa meitä siitä, että on elämässämme niitä vaikeita tai iloisia hetkiä, kulkee vierellämme Ystävä, joka tukee ja kuuntelee. Kantaa ja riemuitsee. Jeesuksen ajatus lähimmäisestä taitaa juuri olla tuollainen. Sellaisia me voimme itsekin olla toisille. Ollaan toisillemme noita lähimmäisiä. <3

Psalmi 23;1–2
Herra on minun paimeni,
ei minulta mitään puutu. 
Hän vie minut vihreille niityille, 
hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.

Ville Piira
Nuorisotyönojaaja
Lappeen seurakunta