Vaatimattoman joulusaarna

Ensimmäisenä jouluna Joosef eli Marian rinnalla aivan tapahtumien keskipisteessä. Hän kuuli ja näki kaiken. Kuitenkaan yhtään hänen sanaansa ei ole talletettu Uuden testamentin lehdille. Joosefin unista kyllä kerrotaan, mutta muuten hän on sivussa ja ainoastaan tarjoaa turvaa perheelleen.

Sen ajan kulttuurissa miehen jääminen taka-alalle on erikoista. Joosef suostuu sivurooliin. Näin tehdessään hän viestii: Tärkeintä en ole minä itse eivätkä minun tarpeeni. Tässä on merkittävä sanoma minäkeskeiselle ja yltiöyksilöllisyyden korostamalle ajallemme.

***

Vaikka Joosef oli joulun tapahtumissa taka-alalla, hän ei ollut välinpitämätön tai ulkopuolinen tarkkailija. Hän oli mukana kaikessa – hyvin ratkaisevalla tavalla. Joosef otti kantaakseen häpeän, joka lankesi hänen ylleen Marian yllättävän raskauden vuoksi. Hän jätti kotimaansa ja suostui usean vuoden pakolaisuuteen. Hän asettui asumaan sinne, minne hänet ohjattiin. Hän oli valmis kaikkeen tähän, kunhan vain perhe oli turvassa ja Jeesus-lapsi varjeltui.

Joosef ei puhunut vaan toimi. Sanojen tilalla olivat teot. Joosef eli jo todeksi Jeesuksen opetusta: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.” (Matt. 20:26). Palveleminen on kristillinen hyve, johon Raamattu meitä kehottaa. ”Rakastakaa ja palvelkaa toisianne” (Gal. 5:13) sopii hyvin joulunajan tunnuslauseeksi.

 ***

Matteuksen evankeliumi kertoo, että Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa kolme kertaa (Matt. 1-2). Sitä ei kerrota, mitä kaikkea Joosefin mielessä liikkui. Mutta Joosef noudatti Jumalalta saamiaan kehotuksia ja toimi niiden mukaan. Joosefin uskoon eivät kuuluneet suuret sanat eivätkä tyhjät puheet. Hänen uskonsa näkyi kätten teoissa ja palvelun asenteessa. Hän oli kuuliainen Jumalalle ja hänen tahdolleen.

Rohkaiskoon Joosefin esimerkki tänä jouluna meitä luottamaan Jumalaan ja toimimaan lähimmäistemme hyväksi. Täyttäköön sanoma Vapahtajan syntymästä sydämemme ilolla!

Jouluna 2015

Seppo Häkkinen
Mikkelin hiippakunnan piispa