Savolainen mamu arvostaa sisua

2.11.2015 13.20

5087988_lähikuva_M.jpg

Lappeenrannan seurakunnat järjesti kaikille avoimen pakolaisillan lokakuussa. Tapahtuman nimi oli kovin laaja, mikä antoi yleisölle mahdollisuuden tuoda keskusteluun paljon erilaisia aiheita. Enimmäkseen illan aikana keskityttiin miettimään, kuinka maahanmuuttajien elämää voitaisiin helpottaa.

-KIELEN  oppiminen on kaiken A ja O, sanoo  afganistalaistaustainen Jassin Rezai, joka oli illan pääpuhuja. Jassin on muuttanut Suomeen 15-vuotiaana ja tietää millaista on toisaalta elää sodan keskellä peläten ja toisaalta olla vieraassa, vaikkakin turvallisessa maassa kielitaidottomana poikana.  – Jouduin lähtemään pois kotoani Afganistanista v. 1997, kun Taliban tappoi YK:ssa työskennelleen isäni, hän kertoo. – Meillä ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa: lähteä pakoon tai kokea isän kohtalo.
     Jassin muutti sukulaistensa kanssa aluksi Iraniin ja teki siellä töitä mm. rakennuksilla voidakseen elättää muut perheen jäsenet. – Totta kai välillä itketti, kun katsoin samanikäisten poikien menoa kouluun samalla kun itse painoin töitä ”niska limassa”. Toivoin, että minäkin olisin voinut käydä koulua.

Suomalainen muiden joukossa      
       Jassinin haaveet toteutuivat, kun perhe muutti Suomeen pari vuotta myöhemmin. Hän pääsi kouluun ja joutui todelliseen kielikylpyyn suomalaisten sekaan. – Osasin toki kirjoittaa ja lukea, mutta suomea en osannut. Kävin yläastetta ja lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi v. 2007 suomeksi niin kuin muutkin, hän kertoo. – Eihän suomen kieli helppoa ollut, mutta ilman kielen ja kulttuurin tuntemusta ei voi oikeasti kotoutua, Jassin arvelee. Kotoutumista auttoi koulun lisäksi harrastustoiminta, erilaiset kesätyöt  ja ennakkoluuloton mieli.– Menin muiden mukaan, Jassin sanoo. 
                Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Jassin kävi Suomen armeijan ja hän kertoo olevansa sydämessään sekä suomalainen että afganistalainen. – Jos Suomeen syttyy sota, menen tietenkin puolustamaan kotimaatani Suomea, hän sanoo epäröimättä.
    Jassin pääsi Alkio-opistoon opiskelemaan valtiotieteitä valtio-oppia,  mutta huomasi kolmen vuoden kuluttua, että se ei ole hänen ominta alaansa. Hän pyrki ja pääsi Mikkelin ammattikorkeakouluun opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. – Tää on miun juttu, Jassin sanoo. – Olen tällä hetkellä töissä Mikkelissä ja opetan Suomen kieltä ja kulttuuria maahanmuuttajille, hän kertoo. – Työssä omasta taustasta on paljon hyötyä, sanoo suomenkielen erittäin hyvin osaava itseään savolaiseksi mamuksi tituleeraava Jassin.

Eristyneenä ei voi kotoutua
      Jassin ei voi kyllin painottaa kielen oppimista ja omaa asennetta, kun puhutaan maahanmuutosta. – Se vaatii sisua, painottaa Jassin ja näyttää Sisu-askia. - Uskon, että me tulijat voimme auttaa suomalaista yhteiskuntaa paljonkin, kunhan  opimme kielen ja tavat, sillä meillä on paljon osaamista. Meidän on pidettävä kiinni siitä, mikä on hyvää omassa kulttuurissamme ja rikastuttaa tätä yhteiskuntaa. Sen sijaan meidän on hyväksyttävä Suomen säännöt ja hylättävä joitakin tapoja, jotka eivät sovi tänne, Jassin toteaa rauhallisesti.
      Jassinin mielestä jokainen voi auttaa maahanmuuttajaa kotoutumaan ihan yksinkertaisilla keinoilla. – Pyytää kahville tai kävelemään, tervehdi rappukäytävässä, tehkää asioita yhdessä, hän luettelee. – Ja ihan samalla tavalla meidän on puolestamme hakeuduttava muiden joukkoon, eikä muodostaa omia yhteisöjä.

Kuka on valittu?
       Yleisön joukossa istuva suomalainen evakko nostaa esiin kysymyksen siitä, miksi niin monet maahanmuuttajat ovat nuoria miehiä. Kun Suomi soti Neuvostoliittoa vastaan, miehet olivat rintamalla ja siviilit pyrittiin pitämään turvassa tai lähettämään Ruotsiin. – Tunnen suurta kunnioitusta Suomea kohtaan, Jassin sanoo. – Tilanne on kuitenkin nyt toinen. Niissä maissa. joista pakolaiset tulevat, ei ole olemassa yhtä selkeää vihollista, vaan sotaa käyvät keskenään hyvin monet eri ryhmittymät. Läheskään kaikki eivät pysty mieltämään yhtään taistelevaa joukkoa omakseen, hän jatkaa.
        Nuoren miehen lähettäminen turvaan on myös uhraus perheeltä. Sotaa käyvien maiden naapurivaltiot ovat ääriään myöten täynnä pakolaisia – naisia, lapsia, vanhoja, nuoria – jotka asuvat leireillä raskaissa oloissa. – On useimmiten perheen yhteinen päätös lähettää perheen vahvin henkilö pakoon, Jassin sanoo. – Hänellä on parhaat mahdollisuudet selvitä ja auttaa kotimaahan tai pakolaisleiriin jäänyttä perhettään.
          - Maassa maan tavalla, Jassin pohtii. – On hienoa olla maassa, jossa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioitetaan. Näitä arvoja meidän kaikkien pitää tukea.

 

« Uutislistaukseen