Tässä hetkessä, tässä paikassa. Perillä.

19.9.2022, Mika Lehtola

Metsäpolku.

Viime viikolla olimme seurakuntiemme ruskaretkellä Lapissa Kiilopään maisemissa.

Jokainen päivä vei meidät tunturiin ja vanhoihin metsiin. Kuljimme jo muiden tallaamia polkuja pitkin. Joskus taas kuljimme aivan omia reittejä paikoissa, joissa ei näkynyt muita ihmisiä monien kilometrien säteellä. Noilla poluilla nousi pintaan toisenlainen kokemus matkalla olosta. Perillä oleminen ei ollutkaan monen tunnin ja monien kilometrien päässä, joissain kaukana edessä. Muutama askel polulla, tunturien kauniissa maisemissa, toi jo kokemuksen perillä olosta. Ikään kuin elämän tärkeät asiat ja kantavat tekijät olivat tuossa hetkessä ja paikassa jo läsnä.

Ehkä runoilijalla on ollut saman kaltainen kokemus, kun hän kirjoitti: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Nuo sanat kertovat vahvalla tavalla, että ihminen on löytänyt kodin ja päässyt perille siinä hetkessä ja paikassa, jossa hän on. Meitä kristittyjä kantaa Jeesuksen lupaus, jossa hän lupaa olla kanssamme jokaisena päivänä. Voisiko tämä Kristuksen lupaus kasvaa meissä kokemukseksi, että juuri tässä hetkessä ja tässä paikassa, me olemme perillä. Että juuri nyt meillä on elämässämme se luja peruskallio, jonka varassa, hetken pysähdyttyämme ja rauhassa hengiteltyämme, voisimme todeta: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.