Hyvinvointia ja tukemista työssä

Ihmisen hyvinvointi on edellytys ihmisen kyvylle tehdä työnsä hyvin. Siksi se on erinomaisen tärkeää – työssä onnistumisen edellytys. Hyvinvoinnin ja työssä onnistumisen edistäminen kuuluvat sekä työnantajalle että työntekijöille. Kumpikaan osapuoli ei voi yksin luoda tai olla vastuussa (työ)hyvinvoinnista. 

Yksi työhyvinvoinnin tärkeimmistä tekijöistä on hyvä esimiestoiminta sekä sitä tukeva aktiivinen, luottamuksellinen ja yhteistyökykyinen työyhteisö. Töiden selkeä suunnittelu ja toteutus sekä siihen liittyvä palaute ja arviointi mahdollistavat työhyvinvoinnin ylläpidon ja kehittymisen. Esimiestyöhön ja johtamiseen kuuluu myös hyvä perehdyttäminen.

Perehdyttämisellä tarkoitetaan työntekijän opastamista uusiin tehtäviin sekä uusien asioiden opastamista työntekijöille. Uusien asioiden perehdyttämistä tarvitaan esimerkiksi tilanteissa, joissa työtehtävät muuttuvat taikka otettaessa käyttöön uusia ohjelmia, koneita, tai laitteita. Perehdyttämisessä työntekijää tulee kannustaa aloitteellisuuteen ja omatoimisuuteen.

Henkilöstöjohtaminen ja esimiestyö mahdollistavat osaltaan työssä onnistumisen, sekä työn hyvän tekemisen. Hyvästä henkilöstöjohtamisesta työpaikoilla vastaavat esimiehet. Työtekijän on omalta osaltaan mahdollistettava hyvä henkilöstöjohtaminen. Tämä edellyttää avointa, rehellistä ja asiallista palautetta, sekä aktiivista ja aloitteellista työotetta.

Aina ei jaksa, joskus ihminen väsyy, työ ei suju. Silloin tarvitaan työkyvyn tukemista. Työkyvyn tukeminen on työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyötä. Sen tavoitteena on turvata jokaisen työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja säilyminen mahdollisimman hyvänä. 

Työkyvyn tukeminen on jokapäiväistä toimintaa, arviointia ja seurantaa. Aktiivisen tuen malli konkretisoi tätä tukea. Aktiivisen tuen malli sisältää toimintaohjeet varhaisen tuen, tehostetun tuen ja työhön paluun tuen toteuttamiseksi. Tuki on aloitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jo pienien merkkien perusteella. On parempi ottaa asiat puheeksi ennakoiden, kuin selvittää esim. pahasti kriisiytynyttä tilannetta.

Kaveria ei jätetä - yhdessä tehden asioilla on tapana järjestyä. Hyvinvointi ei ole itsesäänselvyys, siihen kannattaa panostaa. Oman vastuun ymmärtäminen ja oma panostus omaan työkykyyn on ehkä kaikkein tärkeintä. Hyvä henkinen ja fyysinen hyvinvointi mahdollistaa muutenkin hyvän elämän.

Hyvää elämää kaikille toivoen
henkilöstöpäällikkö Jussi Korpinen

Oliko Juri Gagarinilla puhdas sydän?


Maailman ensimmäisestä avaruuslennosta tuli eilen kuluneeksi 60 vuotta. Juri Gagarin lensi 12.4.1961 Vostok 1 -aluksellaan kerran maailman ympäri. Hänestä tuli kerralla kuuluisuus. Hänen hymyilynsä ja iloisuutensa toivat Neuvostoliitolle vain entistä enemmän propagandahyötyä. Neuvostoliitto ei enää laskenut Gagarinia uudelleen avaruuteen. Häntä kuljetettiin ympäri maailmaa kertomassa Neuvostoliiton saavutuksista. Tällä tavoin Neuvostoliitto halusi viime kädessä viestittää maailmalle, että heidän kommunistinen järjestelmänsä oli etevämpi kuin lännen kapitalistinen järjestelmä.

Tarkastellessamme avaruuskilvan historiaa joudumme menemään hieman ajassa taaksepäin. 2. maailmansodan lopulla Neuvostoliitto länsivaltojen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti sai valloittaa Berliinin. Valloituksensa myötä se vei suuren joukon saksalaisia tiedemiehiä maahansa. Eräiden laskujen mukaan Neuvostoliitto olisi vienyt 2200 tiedemiestä maahansa, ja länsimaista lähinnä Yhdysvallat 1600. Näiden tiedemiesten merkitys avaruusteknologian kehityksessä oli suuri.

Gagarinin saavutus oli kylmän sodan avaruuskilvassa suuri voitto Neuvostoliitolle ja kova isku Yhdysvalloille. Tästä arvovaltatappiosta Yhdysvallat sisuuntui ja vei ihmisen kuuhun vuonna 1969. Tämän jälkeen kilpajuoksu avaruudessa rauhoittui, kunnes se on jälleen nostamassa päätään. Nyt avaruudessa tapahtuu enemmän kuin koskaan aiemmin. Se on saanut uusia piirteitä Kiinan noustua suureksi peluriksi tässä kilpailussa.

Neuvostoliitto yritti kaikin tavoin osoittaa olevansa parempi ja etevämpi yhteiskunta kuin lännen demokratiat. Kaikki yhteiskunnan osa-alueet valjastettiin tähän propagandatarkoitukseen. Esimerkiksi urheilijat eivät vain voittaneet kilpailuja, vaan he voitoillaan osoittivat yhteiskuntajärjestyksensä olevan länttä paremman. Tämä kilpailu lopulta romahdutti taloudellisesti heikon Neuvostoliiton. Ateistinen neuvostojärjestelmä taitaa olla historian sivu ainoa supervalta, joka on romahtanut sisältä käsin, omaan mahdottomuuteensa.

Gagarinin avaruuslennon piti ennen kaikkea osoittaa, kuinka ateistinen yhteiskuntajärjestelmä on parempi kuin lännen vielä tuolloin varsin kristilliset demokratiat. Kristilliset kirkot joutuivat tuolloin Neuvostoliitossa toimimaan ns. maan alla. Maanalaisen seurakunnan piirissä kerrottiin avaruuslennon jälkeen kertomusta, jolla ymmärsin olevan todellisuuspohjan. Opettaja oli koulussa kertonut Juri Gagarinin avaruuslennosta suurena neuvostovaltion saavutuksena. Samassa yhteydessä hän oli maininnut, ettei Gagarin ollut nähnyt avaruudessa mitään Jumalaa. Pieni tyttö oli tuolloin nostanut kätensä. Opettaja kysyi, mitä asiaa tytöllä oli. Tyttö kysyi, että oliko Juri Gagarinilla puhdas sydän? Opettaja ihmetteli tytön kysymystä ja tiedusteli, mitä tyttö oikein tarkoitti. Silloin tyttö oli vastannut: ”Raamatussa sanotaan, että vain puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan kirkkauden”.

Pentti Berg
Kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta

Yksikin on tärkeä


Vietimme juuri Kynttilänpäivän messua, jossa luimme edellisen vuoden aikana kastettujen nimet. Lista oli häkellyttävän lyhyt. Sammonlahden seurakunnassa kastettiin vuonna 2020 vain 33 lasta. Edellisen viiden vuoden luvut ovat 53:n ja 77:n välissä. Lappeenrannan seurakuntayhtymän viiden seurakunnan yhteenlaskettu kastettujen lukumäärä on romahtanut vuoden 2015 508:sta kastetusta viime vuoden 289:ään. 

Yksikin on tärkeä, todella tärkeä. Kastettujen kohdalla ei tietenkään kyse ole vain joukon suuruudesta, vaan jokaisesta yksilöstä, joka kasteessa tulee Kristuksen seuraajaksi, saa Jumalan lapsen osan ja joka liitetään kristillisen seurakunnan jäseneksi. Jokainen kastettu on nimeltä, persoonana Jumalan lapseksi kutsuttu, ja siten paitsi läheistensä silmissä myös Jumalan edessä korvaamattoman arvokas.

Seurakuntiemme tulevaisuuden kannalta myös yhteenlasketut luvut ovat kuitenkin hyvinkin tärkeitä. Seurakuntiemme jäsenmäärä pieneni kastettujen ja kuolleiden erotuksena 409:llä. Kirkkoon liittyneiden ja siitä eronneiden kohdalla miinus oli 443. Muuttovoittoa seurakunnissa oli kuitenkin yhteensä 358 ihmisen verran. Lopulliseksi seurakuntiemme jäsenmäärän miinukseksi muodostui 521, eli aika tarkkaan yksi prosentti.

Kastettujen pieni määrä johtuu erityisesti jo vuosia laskeneesta syntyneiden määrästä. Toiseksi on aiempaa enemmän perheitä, joissa lapsen syntyessä kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon ja silloin kaste pääsääntöisesti jää tekemättä. Kolmas kirkon tulevaisuuden näkökulmasta huolestuttava asia on se, että kirkosta eroavissa on paljon nuoria aikuisia. Heidän kohdallaan miinusmerkkiset vaikutukset kasvavat tulevaisuudessa lasten jäädessä kastamatta, nuorten rippikoulun jäädessä käymättä, kirkollisen vihkimisen syrjäytyessä ja kristillisen tietouden ja perinteen ohentuessa perheen todellisuudessa.

Tällä kehityskululla on suuri – radikaalin suuri – vaikutus kirkon työn tulevaisuuteen täällä Lappeenrannassa. Kun väki vähenee, se näkyy toiminnassa; vähemmän lapsia ja nuoria kerhoissa, retkillä ja rippikoulussa. Väen väheneminen alkaa muutaman vuoden kuluttua tuntua yhä enemmän myös seurakuntien varoissa. Kun olisi nuorten aikuisten vuoro kantaa taloudellista vastuuta kirkon työstä, ovat hartiat aiempaa huomattavasti kapeammat. 

Emme vielä ole tässä tilanteessa, mutta uusi todellisuus odottaa nurkan takana. Siksi olisi suurta viisautta ja vastuullista valmistautua tulevaan nyt, kun vielä voimme itse vaikuttaa asioihin. Epämieluisan todellisuuden kohtaaminen näyttää kuitenkin olevan hyvin vaikeaa, toki jossain määrin ymmärrettävää, mutta erityisesti vastuunkantajien osalta silmien ummistaminen ja menneeseen pakenemin on surullista.   

Yksikin on tärkeä, myös tulevaisuudessa, ja siksi meidän tulee pitää huolta siitä, että kirkon työ Lappeenrannassa voi viiden, kymmenen, jopa kolmenkymmenenkin vuoden päästä toteutua mahdollisimman hyvällä tavalla. Yksikin on tärkeä, koska Jumalan hyvä tahto ja Jeesuksen kutsu rakkauden vastaanottamiseen ovat voimassa tänään, huomenna ja aina Jeesuksen uuteen tulemiseen saakka. Jumalan rakkauden välittämisen iloisessa ja elämänrohkeassa työssä saamme olla mukana; yhdenkin tähden!

Juha Eklund
Sammonlahden seurakunnan kirkkoherra
Lääninrovasti

Vuosipäivä

Tuli juuri kuluneeksi vuosi siitä, kun Suomessa todettiin ensimmäinen koronatartunta. Kaksi ihmistä oli testattu aiemmin, mutta heillä ei ollut tautia. Kolmannella henkilöllä tauti todettiin Lapin keskussairaalassa. Siitä sitten alkoi pandemian leviäminen lintukotoomme. Kevään elimme poikkeuslain alla ja monenlaista rajoitusta ja suositusta tuli rajoittamaan tekemisiämme.

Kevään kuluessa meitä tsempattiin jaksamaan niin presidentin, pääministerin, piispan ja monen muun suulla. Ja otimme nuo tsemppiviestit vastaan. Yhteishenki kasvoi – kyllä me tästä selviämme – yhdessä suositusten mukaan eläen. Kesä oli hiukan kevyempää tartuntalukujen kuin rajoitusten suhteen. Lieneekö syynä se, että ihmiset eivät loma-aikaan menneet testattaviksi vai oliko tauti latenssivaiheessa. Syksyn aikana tartuntamäärät kasvoivat. Ihmiset ovat matkustelleet. Säännöt ja rajoitukset eivät ole olleet niin selkeitä ja selkeästi turnausväsymystä on havaittavissa.

Nyt kun korona-aikaa on kestänyt tasan vuosi, niin en ole enää kuullut tsemppipuhetta hallitukselta, ennemmin uhkailuja ja kiristystä. Ei presidenttikään ole enää tsempannut meitä. Piispa sentään on kiinnostunut. Hänelle menee kuukausittain tilannekatsaus kustakin seurakunnasta. Ja kyllä hän ohjeistaa ja ehkä myös kannustaa kestävyyteen.

Itse olen kuullut yhä enemmän kannanottoja, kritiikkiä, arvostelua. ”Koronan taakse mennään”, kun ei haluta toimia seurakunnassa. ”Miksi sitä tai miksi tätä”, kysytään.  Onko pakko, jos ei halua, joku vielä keksii kysyä.Seurakuntana meidän tulee noudattaa AVI:n ja Eksoten ohjeistuksia. Emme voi toimia omin päin. Rajoitukset ja suositukset eivät ole sen takia, että toimintaa haluttaisiin vaikeuttaa. Ne ovat sen takia, että jo vuoden ajan olemme olleet tekemisissä tappavan vaarallisen viruksen kanssa.

Tsemppipuheen puute ja turnausväsymys johtuvat, ainakin osittain, siitä, että emme tiedä, kuinka kauan tämä virus on seuranamme. Milloin tämä pandemia loppuu? Rokotusten käynnistyminen toi valoa tunnelin päähän, että kesään mennessä helpottaa. Nyt rokotusten toimitukset ovat hidastuneet, rokotustahti hidastunut ja valonpilkahdus on siirtynyt vuoden loppuun. Kesään mennessä on saatu rokotettua ehkä vain 40 % väestöstä.

Ohjeistukset ja rajoitukset muuttuvat nopeastikin. Siksi on haasteellista toimia, kun emme tiedä, millaisilla ohjeilla ensi viikolla mennään. Tässä tilanteessa kaipaan sitä, että me muistamme taudin vaarallisuuden. Mutta muistamme myös, että taudista huolimatta meillä on tärkeä tehtävä omassa työssämme. Teet työtä, jolla on merkitystä. Voimia ja siunausta tekemiseesi.

Hannu Haikonen
Kirkkoherra
Lappeenrannan seurakunta

Sydämeeni joulun teen

Joulu on kristikunnan toiseksi suurin juhla. Pääsiäinen on tietysti se kaikkein suurin juhla – vaikka joulu taitaa kyllä olla juhlituin. Joulun odotukseen tuntuu kuuluvan kaksi puolta: toisaalta mahdoton kiire, toisaalta rauhan kaipuu.

Viime sunnuntai oli jo neljäs adventtisunnuntai. Joulu on jo ovella. Joulukiireet täyttävät kalenterin. Eivätkö valmisteluun liittyvät kiireet kerro siitä, että lähestyvä juhla on tärkeä ja sitä halutaan viettää asianmukaisesti? 

Yksinäiselle tai jouluna töissä olevalle jouluvalmistelut tosin voivat olla myös melkoinen ahdistuksen aiheuttaja. Kaikki tietävät varmasti, miten helposti juhlan viettäminen voi muuttua juhlan suorittamiseksi. Monet meistä joutuvat tinkimään ihanteistaan ja odotuksistaan joulunakin.

Tänä vuonna joulua vietetään monella tavoin poikkeuksellisissa oloissa. Maailmanlaajuisen pandemian vuoksi joulua suositellaan vietettäväksi vain niiden kaikkein lähimpien ihmisten kanssa ja erityisesti riskiryhmiin kuuluvien ihmisten tulee olla erityisen varovaisia. Moni siis saattaa kokea jouluna myös sellaista yksinäisyyttä, jota joulun viettoon ei ole aikaisemmin kuulunut. Monella voivat myös rahat olla tiukalla töiden loppumisten tai lomautusten vuoksi.

Kaikkien huolien keskellä joulun odotukseen liittyy myös rauhan kaipuu. Tuo rauha on tarjolla Kristuksessa, jonka syntymäjuhlaa saamme lähipäivinä viettää. Valo, rauha ja tulevaisuuden toivo ovat Kristuksessa tarjolla meille, olimmepa köyhiä tai rikkaita. Koskaan emme tosin tiedä, miten Kristus saa muotonsa. Voitko jouluna kohdata hänet apua pyytävän tai tarjoavan lähimmäisen muotoisena? 

Kauniin joululaulun sanat kuuluvat: ”Näin sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.” Joulun päähenkilö syntyi kerran ja syntyy tänäkin vuonna sitä varten, että sinä löytäisit hänet.

Tero Kalpio
Kirkkoherra

Kirkon blogeja

Seuraa Suomen ev. lut. kirkon muita blogeja täällä.

kirkossa kuulutettu blogi