Kiitollisena tästä

Hautausmaatyössä kausiluontoisuus on leimaava tekijä. Muistelen helmikuun lyhyitä valottomia päiviä. Talvella perustyötä on vähemmän ja suhteessa siihen myös henkilöstöä. Talvilomien pyöriessä ja tilanteiden tullen, saattaa suurimmillakin hautausmailla aamun pimeässä ja lumituiskussa saapua työhön muutaman viikon ajan vain yksi tekijä. Vakituisella henkilöstöllä on talvellakin kädet täynnä työtä. Mennään sulattamaan, kaivamaan ja peittämään hautoja, poistamaan lunta ja estämään liukkautta ja hoidetaan mm. työhömme kuuluva toimistohomma ja tärkeimpänä tietysti huolehditaan vainajista, kappeleista ja siunaustilaisuuksista.

Rutiineja pyöritettäessä on samaan aikaan valmistauduttava tulevaan kasvukauteen ja hautojen hoitokauteen. Otetaan vastaan ja laskutetaan kesän hautahoitoja, pestään hautahoitotikkuja ja liimataan niihin tarrat, rekrytoidaan 60 kesä- ja kausityöntekijää, varmistellaan ja tarkennellaan syksyllä sovitut kukkatilaukset (n. 28 000 kpl taimia), tilataan multaa, lannoitteita, kalkkia, siemeniä ym. tarvikkeita, valmistellaan kevään työkalujen ja koneiden ostot ja vaihdot ja poistetaan puita, suuria puiden oksia ja pensaita. Viime talven aikana myös suunniteltiin kevään uusia istutuksia, kuten Rauhan hautausmaan suojaistutukset ja aikataulutettiin hautausmaiden saneeraus- ja rakentamissuunnitelmia, kuten Ristikankaan muistelupaikalle tehtiin. Tämä kaikki em. kuului olennaisesti noihin talven hetkiin, mutta ennen kaikkea tällä tähdättiin tulevaan.

Nyt, tässä hetkessä, mitä ympärilläni havaitsenkaan? Vasta leikatun nurmen tuoksun, leikkureiden ja koneiden ahkeran työäänen ja iloista puheensorinaa työn tekemisen keskeltä. Eläköön työn ilo! Näen kauniita kesäkukkia istutettuina haudoilla ja ennen kaikkea koko kukoistavan hautausmaan puistoalueen työntekijöineen ja kävijöineen lämmön, valon ja värien keskellä. Tunnelmia Lappeenrantalaisilla hautausmailla löytyy erilaisia. Jokainen hautausmaa on omaleimainen. Yksi on kaupungin vilinän keskellä hyvin timminä sekä puutarhamaisena ja toinen rauhaa huokuvana metsäisenä hautausmaana ja kaikkea siltä väliltä. Eläköön myös paikallisuuteen liittyvät historia ja perinteet!

Yhtenä kesäiltana viikko sitten Ristikankaan hautausmaalle kävellessäni koin suorastaan juhlallisen tunnelman. Sen tekivät ympäröivä lähiluonto, hautausmaan rauha, hiipuvan hellepäivän viileys, lintujen laulu, kielojen tuoksu ja hyvä mieli sisälläni. Helppoja ja yksinkertaisia asioita saavuttaa näissä hetkissä, mutta kuinka paljon niistä voikaan iloita!

Ihan jokaisella on mahdollisuus saavuttaa omassa työssään tai arjessa ja elämässä tällainen tunnelma. Sehän tiedetään, että kaikkina hetkinä näin ei voi olla. Mutta silloin, kun asiat ovat tässä mallissa ja kun niin paljon on suunniteltu ja valmisteltu näitä hektisiä hetkiä varten, pitää näissä tunnelmissa paistatella ja loistaa!

Toivon kesän lämpöä ja valoa jokaisen elämään.

Seija Kuosmanen
Hautaustoimen päällikkö

Että kukaan ei jää yksin


Minulla oli etuoikeus osallistua ”Että kukaan ei jää yksin” -webinaariin. Webinaarin hartauden piti piispa Kaisamari Hintikka. Piispan hartaus pohjautui tuttuun Laupias samarialainen -kertomukseen (Luuk. 10:29–37), jossa rosvojoukko hyökkäsi miehen kimppuun ja ensimmäiset paikalle saapuneet kulkivat ohi. Piispa sai minut miettimään tuttua kertomusta aivan uudesta näkökulmasta.

Laupias samarialaisen kertomus lähtee kysymyksestä Jeesukselle: Kuka on minun lähimmäiseni? Kertomuksen kautta Jeesus haastaa meitä olemaan myötätuntoisia lähimmäisiä kohtaan. Mutta kertomuksessa mainitaan rosvojoukko vain heidän tekojensa kautta. Riittäisikö meidän myötätuntomme näkemään heidät ihmisinä, joissa on myös rakastettavia puolia, eikä vain heidän huonot valintansa? Koskeeko Jeesuksen kehoitus ”mene ja tee sinä samoin” kertomuksen lopussa meitä joka tilanteessa, vai voiko lähimmäisen kuitenkin valita?

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) johtavan asiantuntijan Taina Laajasalon mukaan väkivallan taustalla on usein ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. Väkivalta on siis usein oireilua jostain, ei itsetarkoitus. Tutkimus osoittaa, että vanhempien rakkaus suojaa nuorta rikollisuudelta vielä 14–19-vuotiaanakin, vaikka kehitys olisi aiemmin mennytkin huonompaan suuntaan. Laajasalo muistuttaa, että kaikilla ihmissuhteilla on merkitystä. Myös kaverisuhteilla ja muilla kodin ulkopuolisilla suhteilla on suojaava merkitys vanhempien rakkauden lisäksi. Aina on siis toivoa ja yhteydellä todella on merkitystä. 

Myös Presidentti Sauli Niinistö kannusti terveydyksessään, että ”jokainen meistä voi tukea nuorta ihmistä ja osoittaa välittämistä. Pieneltäkin tuntuvalla eleellä voi olla sen kohteelle suuri vaikutus.”  Niinistö pitää erittäin vahvana ja tärkeänä viestinä sitä, että kirkko kannustaa kaikkia toimimaan niin, ettei kukaan jää yksin. Nähdään siis toisemme ihmisinä ja uskalletaan tehdä pieniä, tärkeitä eleitä kaikkia kohtaan.

Jumala,

Suurenna sydäntäni, että se olisi kyllin suuri ottamaan vastaan sinun rakkautesi suuruuden.
Suurenna sydäntäni, että se voisi ottaa sisäänsä kaikki ne ympäri maailman, jotka kaipaavat sinua.
Suurenna sydäntäni, että sinne mahtuisivat kaikki nekin, jotka eivät ole kauniita silmissäni ja joita en haluaisi koskea.

Tätä me pyydämme.

Jeesuksen nimessä, joka meni niiden luokse, joista muut käänsivät katseensa pois, Jeesuksen nimessä, joka kosketti parantaakseen ja kutsuakseen mukaan – ja joka kutsuu meitä seuraamaan askelissaan.

Aamen.

(Rukous Angolalaisen rukouksen mukaan)

Paula Seppänen
Erityisnuorisotyönohjaaja
Yhteisten työmuotojen edustajana johtoryhmässä 2021-2022

Hyvinvointia ja tukemista työssä

Ihmisen hyvinvointi on edellytys ihmisen kyvylle tehdä työnsä hyvin. Siksi se on erinomaisen tärkeää – työssä onnistumisen edellytys. Hyvinvoinnin ja työssä onnistumisen edistäminen kuuluvat sekä työnantajalle että työntekijöille. Kumpikaan osapuoli ei voi yksin luoda tai olla vastuussa (työ)hyvinvoinnista. 

Yksi työhyvinvoinnin tärkeimmistä tekijöistä on hyvä esimiestoiminta sekä sitä tukeva aktiivinen, luottamuksellinen ja yhteistyökykyinen työyhteisö. Töiden selkeä suunnittelu ja toteutus sekä siihen liittyvä palaute ja arviointi mahdollistavat työhyvinvoinnin ylläpidon ja kehittymisen. Esimiestyöhön ja johtamiseen kuuluu myös hyvä perehdyttäminen.

Perehdyttämisellä tarkoitetaan työntekijän opastamista uusiin tehtäviin sekä uusien asioiden opastamista työntekijöille. Uusien asioiden perehdyttämistä tarvitaan esimerkiksi tilanteissa, joissa työtehtävät muuttuvat taikka otettaessa käyttöön uusia ohjelmia, koneita, tai laitteita. Perehdyttämisessä työntekijää tulee kannustaa aloitteellisuuteen ja omatoimisuuteen.

Henkilöstöjohtaminen ja esimiestyö mahdollistavat osaltaan työssä onnistumisen, sekä työn hyvän tekemisen. Hyvästä henkilöstöjohtamisesta työpaikoilla vastaavat esimiehet. Työtekijän on omalta osaltaan mahdollistettava hyvä henkilöstöjohtaminen. Tämä edellyttää avointa, rehellistä ja asiallista palautetta, sekä aktiivista ja aloitteellista työotetta.

Aina ei jaksa, joskus ihminen väsyy, työ ei suju. Silloin tarvitaan työkyvyn tukemista. Työkyvyn tukeminen on työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyötä. Sen tavoitteena on turvata jokaisen työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja säilyminen mahdollisimman hyvänä. 

Työkyvyn tukeminen on jokapäiväistä toimintaa, arviointia ja seurantaa. Aktiivisen tuen malli konkretisoi tätä tukea. Aktiivisen tuen malli sisältää toimintaohjeet varhaisen tuen, tehostetun tuen ja työhön paluun tuen toteuttamiseksi. Tuki on aloitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jo pienien merkkien perusteella. On parempi ottaa asiat puheeksi ennakoiden, kuin selvittää esim. pahasti kriisiytynyttä tilannetta.

Kaveria ei jätetä - yhdessä tehden asioilla on tapana järjestyä. Hyvinvointi ei ole itsesäänselvyys, siihen kannattaa panostaa. Oman vastuun ymmärtäminen ja oma panostus omaan työkykyyn on ehkä kaikkein tärkeintä. Hyvä henkinen ja fyysinen hyvinvointi mahdollistaa muutenkin hyvän elämän.

Hyvää elämää kaikille toivoen
henkilöstöpäällikkö Jussi Korpinen

Oliko Juri Gagarinilla puhdas sydän?


Maailman ensimmäisestä avaruuslennosta tuli eilen kuluneeksi 60 vuotta. Juri Gagarin lensi 12.4.1961 Vostok 1 -aluksellaan kerran maailman ympäri. Hänestä tuli kerralla kuuluisuus. Hänen hymyilynsä ja iloisuutensa toivat Neuvostoliitolle vain entistä enemmän propagandahyötyä. Neuvostoliitto ei enää laskenut Gagarinia uudelleen avaruuteen. Häntä kuljetettiin ympäri maailmaa kertomassa Neuvostoliiton saavutuksista. Tällä tavoin Neuvostoliitto halusi viime kädessä viestittää maailmalle, että heidän kommunistinen järjestelmänsä oli etevämpi kuin lännen kapitalistinen järjestelmä.

Tarkastellessamme avaruuskilvan historiaa joudumme menemään hieman ajassa taaksepäin. 2. maailmansodan lopulla Neuvostoliitto länsivaltojen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti sai valloittaa Berliinin. Valloituksensa myötä se vei suuren joukon saksalaisia tiedemiehiä maahansa. Eräiden laskujen mukaan Neuvostoliitto olisi vienyt 2200 tiedemiestä maahansa, ja länsimaista lähinnä Yhdysvallat 1600. Näiden tiedemiesten merkitys avaruusteknologian kehityksessä oli suuri.

Gagarinin saavutus oli kylmän sodan avaruuskilvassa suuri voitto Neuvostoliitolle ja kova isku Yhdysvalloille. Tästä arvovaltatappiosta Yhdysvallat sisuuntui ja vei ihmisen kuuhun vuonna 1969. Tämän jälkeen kilpajuoksu avaruudessa rauhoittui, kunnes se on jälleen nostamassa päätään. Nyt avaruudessa tapahtuu enemmän kuin koskaan aiemmin. Se on saanut uusia piirteitä Kiinan noustua suureksi peluriksi tässä kilpailussa.

Neuvostoliitto yritti kaikin tavoin osoittaa olevansa parempi ja etevämpi yhteiskunta kuin lännen demokratiat. Kaikki yhteiskunnan osa-alueet valjastettiin tähän propagandatarkoitukseen. Esimerkiksi urheilijat eivät vain voittaneet kilpailuja, vaan he voitoillaan osoittivat yhteiskuntajärjestyksensä olevan länttä paremman. Tämä kilpailu lopulta romahdutti taloudellisesti heikon Neuvostoliiton. Ateistinen neuvostojärjestelmä taitaa olla historian sivu ainoa supervalta, joka on romahtanut sisältä käsin, omaan mahdottomuuteensa.

Gagarinin avaruuslennon piti ennen kaikkea osoittaa, kuinka ateistinen yhteiskuntajärjestelmä on parempi kuin lännen vielä tuolloin varsin kristilliset demokratiat. Kristilliset kirkot joutuivat tuolloin Neuvostoliitossa toimimaan ns. maan alla. Maanalaisen seurakunnan piirissä kerrottiin avaruuslennon jälkeen kertomusta, jolla ymmärsin olevan todellisuuspohjan. Opettaja oli koulussa kertonut Juri Gagarinin avaruuslennosta suurena neuvostovaltion saavutuksena. Samassa yhteydessä hän oli maininnut, ettei Gagarin ollut nähnyt avaruudessa mitään Jumalaa. Pieni tyttö oli tuolloin nostanut kätensä. Opettaja kysyi, mitä asiaa tytöllä oli. Tyttö kysyi, että oliko Juri Gagarinilla puhdas sydän? Opettaja ihmetteli tytön kysymystä ja tiedusteli, mitä tyttö oikein tarkoitti. Silloin tyttö oli vastannut: ”Raamatussa sanotaan, että vain puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan kirkkauden”.

Pentti Berg
Kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta

Yksikin on tärkeä


Vietimme juuri Kynttilänpäivän messua, jossa luimme edellisen vuoden aikana kastettujen nimet. Lista oli häkellyttävän lyhyt. Sammonlahden seurakunnassa kastettiin vuonna 2020 vain 33 lasta. Edellisen viiden vuoden luvut ovat 53:n ja 77:n välissä. Lappeenrannan seurakuntayhtymän viiden seurakunnan yhteenlaskettu kastettujen lukumäärä on romahtanut vuoden 2015 508:sta kastetusta viime vuoden 289:ään. 

Yksikin on tärkeä, todella tärkeä. Kastettujen kohdalla ei tietenkään kyse ole vain joukon suuruudesta, vaan jokaisesta yksilöstä, joka kasteessa tulee Kristuksen seuraajaksi, saa Jumalan lapsen osan ja joka liitetään kristillisen seurakunnan jäseneksi. Jokainen kastettu on nimeltä, persoonana Jumalan lapseksi kutsuttu, ja siten paitsi läheistensä silmissä myös Jumalan edessä korvaamattoman arvokas.

Seurakuntiemme tulevaisuuden kannalta myös yhteenlasketut luvut ovat kuitenkin hyvinkin tärkeitä. Seurakuntiemme jäsenmäärä pieneni kastettujen ja kuolleiden erotuksena 409:llä. Kirkkoon liittyneiden ja siitä eronneiden kohdalla miinus oli 443. Muuttovoittoa seurakunnissa oli kuitenkin yhteensä 358 ihmisen verran. Lopulliseksi seurakuntiemme jäsenmäärän miinukseksi muodostui 521, eli aika tarkkaan yksi prosentti.

Kastettujen pieni määrä johtuu erityisesti jo vuosia laskeneesta syntyneiden määrästä. Toiseksi on aiempaa enemmän perheitä, joissa lapsen syntyessä kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon ja silloin kaste pääsääntöisesti jää tekemättä. Kolmas kirkon tulevaisuuden näkökulmasta huolestuttava asia on se, että kirkosta eroavissa on paljon nuoria aikuisia. Heidän kohdallaan miinusmerkkiset vaikutukset kasvavat tulevaisuudessa lasten jäädessä kastamatta, nuorten rippikoulun jäädessä käymättä, kirkollisen vihkimisen syrjäytyessä ja kristillisen tietouden ja perinteen ohentuessa perheen todellisuudessa.

Tällä kehityskululla on suuri – radikaalin suuri – vaikutus kirkon työn tulevaisuuteen täällä Lappeenrannassa. Kun väki vähenee, se näkyy toiminnassa; vähemmän lapsia ja nuoria kerhoissa, retkillä ja rippikoulussa. Väen väheneminen alkaa muutaman vuoden kuluttua tuntua yhä enemmän myös seurakuntien varoissa. Kun olisi nuorten aikuisten vuoro kantaa taloudellista vastuuta kirkon työstä, ovat hartiat aiempaa huomattavasti kapeammat. 

Emme vielä ole tässä tilanteessa, mutta uusi todellisuus odottaa nurkan takana. Siksi olisi suurta viisautta ja vastuullista valmistautua tulevaan nyt, kun vielä voimme itse vaikuttaa asioihin. Epämieluisan todellisuuden kohtaaminen näyttää kuitenkin olevan hyvin vaikeaa, toki jossain määrin ymmärrettävää, mutta erityisesti vastuunkantajien osalta silmien ummistaminen ja menneeseen pakenemin on surullista.   

Yksikin on tärkeä, myös tulevaisuudessa, ja siksi meidän tulee pitää huolta siitä, että kirkon työ Lappeenrannassa voi viiden, kymmenen, jopa kolmenkymmenenkin vuoden päästä toteutua mahdollisimman hyvällä tavalla. Yksikin on tärkeä, koska Jumalan hyvä tahto ja Jeesuksen kutsu rakkauden vastaanottamiseen ovat voimassa tänään, huomenna ja aina Jeesuksen uuteen tulemiseen saakka. Jumalan rakkauden välittämisen iloisessa ja elämänrohkeassa työssä saamme olla mukana; yhdenkin tähden!

Juha Eklund
Sammonlahden seurakunnan kirkkoherra
Lääninrovasti

Kirkon blogeja

Seuraa Suomen ev. lut. kirkon muita blogeja täällä.

kirkossa kuulutettu blogi