Loppu tulee, oletko valmis

Jokainen on nähnyt sarjakuvissa tai elokuvissa nukkavierun hahmon, joka kantaa kylttiä. Kyltissä lukee ”Loppu tulee – oletko valmis”. Nuo hahmot ovat herättäneet meissä lähinnä hilpeyttä ja ajatusta siitä, että kyseessä täytyy olla hieman latvastaan laho tyyppi. Kaikki hoksottimet eivät voi olla aivan kohdallaan.

Jo useita vuosia sitten huomattavien tiedemiesten joukko kokoontui Berkeleyn yliopistolla keskustelemaan, mitkä asiat eniten vaikuttavat ilmastonmuutokseen. Seminaari sai yllättävän käänteen, kun huomattiin, että oli ajauduttu tutkimaan maailmanloppuja. Näytti siltä, että maailmanloppujen kehitys noudatteli aina samaa kaavaa. Vielä suurempi yllätys oli, kun huomattiin, että nykyinen ilmastonmuutos noudattelee samaa kaavaa. Systeemiteoreetikot laskivat laskemasta päästyään, ja lopputulos oli varsinainen pommi koko porukalle. Laskelmien mukaan maailmanloppu tulee vuonna 2040! Silloin nimittäin nykymenon mukaan koko biosfääri menettää nykyisen tasapainotilansa. Luonto siis keikahtaa täysin uuteen asemaan, missä elämisen mahdollisuudet tällä planeetalla muodostuvat huomattavan huonoiksi. Yksiselitteinen syy tälle kehitykselle on ollut ihmisen toiminta.

No, eihän tässä meille kristityille ole mitään uutta. Me olemme aina tienneet, että ihmisen toiminta tulee ajamaan meidät tuhon tielle ja loppu tulee. Hieman tarkennettuna tämän tulee aiheuttamaan Jumalansa hyljännyt ja Hänestä erossa elävä ihminen. Nykypäivän materialisteilla ei vaan ole muuta tarkoitusta elämässään kuin kuluttaa. Kulutus taas on se asia, mikä aiheuttaa hiilidioksiidipäästöjä ja sitä myöten maailmanlopun. Tällä hetkellä maailman hiilidioksiidipäästöt taitavat olla 70 miljardia tonnia vuodessa ja kasvavat koko ajan.

Voimmehan me ihmiset naureskella vakavillekin asioille, mutta me olemme ne, jotka myös maksavat laskun. Jotkut asiantuntujat ovat sitä mieltä, että vielä ei ole liian myöhäistä. Tässä tilanteessa tällainen hieman vaatimattomampi, kristillinen elämäntapa saattaisi olla paikallaan. On vain niin, että kun Kristus asuu uskon kautta sydämessä, niin ei tarvita turhaa tavaraa eikä muutakaan rimeluuria elämän täytteeksi. Elämässä on jo kaikki tarpeellinen.

Pentti Berg
Kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta

Aikavaras

Viitisen vuotta sitten Lappeenrannan seurakuntayhtymän henkilöstöpäivä pidettiin Lappeenranta-salissa. Silloinen henkilöstöpäällikkö oli hankkinut kaksi työelämän valmentajaa pitämään koulutusta työajan hallinnasta. Yksi asia, joka on tuosta koulutuksesta jäänyt mieleeni, on aikavarkaat. Aikavarkaat ovat niitä, jotka tulevat sovittuun palaveriin myöhässä. Viisi ihmistä odottaa, että palaveri alkaisi, kun yksi ei ole tullut paikalle. Aikavarkaita ovat ne, jotka vastaavat puhelimeen viisi minuuttia ennen palaverin alkua ja sitten muut odottavat, kunnes puhelu loppuu. Aikavarkaat ovat niitä, jotka tulevat toisten palaveriin kysymään jotain asiaa ja palaveri keskeytyy. Aikavarkaita ovat ne, jotka tulevat ovenpieleen kyselemään ja työnteko keskeytyy. Löydänpä itseni noihin kaikkiin syyllistyneenä.

Helsingin Sanomissa (10.11.2019) aivotutkija Tapani Riekki kertoo, miksi työpaikalla on niin vaikeaa keskittyä. Tuossa artikkelissa hän kertoo tutkimuksesta, jossa havaittiin, että neljänkymmenen tunnin työviikkoon jäi keskimäärin 12,5 tuntia, kun vähennettiin epäonnistuneet kokoukset, toissijaiset työtehtävät, keskeytykset ja huonot työtavat.

Voimme siis ajatella, että aikavarkaita eivät siis ole vain toiset työntekijät, vaan niitä voivat olla epäonnistuneet kokoukset. Siis kokoukset, joissa asioita ei ole saatu eteenpäin, vaan aikaa on käytetty turhan puhumiseen. Aikavarkaita ovat toissijaiset työtehtävät. Siis asiat, jotka meidän pitää tehdä, mutta ne eivät ole ydinosaamistamme eivätkä tavoitteidemme mukaisia. Aikavarkaita ovat myös huonot työtavat. Siis ne asiat, jotka hidastavat työntekoamme.

Vielä alkuvuodesta Lappeenrannan seurakunnan työtekijöitä oli kolmessa eri rakennuksessa. Tavoitteena oli saada työntekijät yhteen, jotta yhteisöllisyys ja sitoutuminen työyhteisöön kasvaisivat. Itse unelmoin silloin maisemakonttorista, jossa koko työyhteisö olisi samassa tilassa. Tällöin toisten työntekijöiden näkeminen olisi taattua. Tietäsi, missä toinen työntekijä menee, missä hän on. Nyt kun Lappeenrannan seurakunnan työntekijät ovat olleet ”uusissa tiloissa” kesäkuusta alkaen, iloitsen, ettei tuohon visiooni avokonttorista vastattu. Nytkin kun tätä kirjoitan, on ollut hyvä, että saan työhuoneeni oven kiinni, eikä minkäänlainen aikavaras pääse hidastamaan kirjoittamistani. Enkä itse varasta aikaa kirjoittamiselta ryhtymällä keskusteluun toisten kanssa.

Kirkon työntekijöinä me olemme työajattomia. Meitä ei rajoita 40 tunnin viikkotyöaika. Joillakin tuo viikkotyöaika on suurempi, toivottavasti kenelläkään se ei ole tuo 12,5 tuntia. Jos aktiivityöaikamme lähenee tuota 40:tä tuntia, niin silloin työmme kehittäminen ja sen vaatima luovuus kärsii. Kalentereissamme tulisi olla väljyyttä, jotta aivomme saisivat tarvittavaa lepoa ja palautumista aktiivityöstä. Työtä tulisi rytmittää niin, ettemme vain ryntäisi työtehtävästä toiseen. Ja työn tekemisen tulisi olla läsnäolevaa niin, että olemme läsnä siinä, mitä olemme tekemässä. Jos taas aktiivityöaika on 12,5 tuntia, saavutammeko me silloin ne tavoitteet, joita työllemme on asetettu?

Hannu Haikonen, kirkkoherra

Mainitsemani artikkeli löytyy osoitteesta https://blog.rescuetime.com/225-million-hours-productivity/ 

Tuo ”aikavarkaus” oli vain yksi juonne artikkelissa. Mielenkiintoinen artikkeli kaikkineen.

Kirkon blogeja

Seuraa Suomen ev. lut. kirkon muita blogeja täällä.

kirkossa kuulutettu blogi