Tärkeintä on nauttia ja iloita siitä mitä tekee

29.7.2022, Jukka Kosonen

Tiia Saarela ottaa vastaan onnitteluja kolmospesässä Oona Majoiselta onnistuneen kunnarin jälkeen.

Tiia Saarela ottaa vastaan onnitteluja kolmospesässä Oona Majoiselta onnistuneen kunnarin jälkeen.

Lappeenrantalaisen, perinteikkään pesäpalloseura Pesä Ysien naisten edustusjoukkueen ja Lappeenrannan seurakuntayhtymän kummipelaaja Tiia Saarelaa on kiehtonut pesäpallossa jo reilu 15 vuotta lajin monipuolisuus, fyysisyys ja menestyksen nälkä.

Pesä Ysit palasivat kaudeksi 2022 ykköspesikseen 20 vuoden Superpesis rupeaman jälkeen. Siitä sisuuntuneina seuran päätavoitteena on nousta takaisin Superpesisliigaan mahdollisimman nopeasti. Kauden 2022 joukkueeseen saatiin sekä jo superpesiksen parissa pelanneita konkareita, että uusia kehittyviä pelaajia. Tiia Saarela (s. 14.12/1999, Kuusankoski) on yksi näistä konkareista.

Tiia Saarela teki virallisen ensiesiintymisensä Lappeenrannan seurakuntien kummipelaajana Pesä Ysien kotiareenalla, Lappeenrannan Vanhalla Kentällä, 29.5.2022 kummipelissä Lappajärven Veikkojen naisten ykköspesisjoukkuetta vastaan.

Tiia Saarela tuulettaa ykköspesälle pääsyään.
Tiia Saarela tuulettaa pääsyään ykköspesälle kummiottelussa 29.5.2022. Kuva: Jukka Kosonen

Tiian haastattelu tehtiin heinäkuussa, ennen joukkueen iltaharjoituksia joukkueen kotikentällä ”Vanhiksella”, jossa samaan aikaan oli käynnissä seuran juniorijoukkueiden harjoituksia. Tämä toi selvästi Tiialle muistoja mieleen hänen omista junnuajoistaan Kuusankosken Puhdin pesiskoulussa, jossa hän siskonsa kanssa aloitti pesisuransa reilu 15 vuotta sitten.

Lappeenrantaan Tiian toi fysioterapeutin opinnot LAB-ammattikorkeakoulussa ja paikka Pesä Ysien edustusjoukkueessa sopi intohimoisella ja omaan kehittymiseen panostavalle Tiialle paremmin kuin hyvin. Ja kehittymistä on tapahtunut ja näyttöjäkin tullut siinä määrin, että hänet on kaudella 2022 palkittu useammassa ottelussa ykköspalkinnolla.

Pesiskentällä sattuu ja tapahtuu

Kysyttäessä hauskoja muistoja pesiksen parista, Tiialle tulee ensimmäiseksi mieleen jalkojen välistä karkaavat pallot ja tokihan onnistuneet pelitilanteet ja omat kunnarit ovat niitä hetkiä, jotka jäävät mieleen. Myös vuosi 2018 kokonaisuudessaan on jäänyt mieleen hyvän joukkuehengen ja ensikosketuksesta superpesikseen.

Esikuvia ja tavoitteita

Entä onko Tiialla esikuvia pesäpallon parista tai ylipäätään elämässään? Hän toteaa, että hänenlaiselleen pedantille ihmiselle, joka haluaa tehdä asiat tarkasti ja täydellä sydämellä, ei siihen muottiin sopivaa esikuvaa ole tällä hetkellä kohdalle osunut. Tiia muistelee kuitenkin, että nuorempana, kun hän pelasi vielä Kouvolassa, tuli katsottua vanhempia pelaajia ihaillen ja olikin sitten hieno kokemus, kun pääsi myöhemmin pelaamaan näiden ihailun kohteiden kanssa samoihin joukkueisiin.

Nyt kun kokemusta on kertynyt ja otteluita on pelattuna vuosia, niin tavoitteet lajin parissa ovat kasvaneet siinä mukana. Tällä hetkellä Tiia mainitsee suurimpana tavoitteena olevan päästä takaisin Superpesikseen. Eli menestys maistuisi! toteaa hän toiveikkaana

Tiia Saarelan taitolyönti ottelussa Mynämäen Vesaa vastaan 24.7.2022
Tiia Saarelan taitolyönti ottelussa Mynämäen Vesaa vastaan 24.7.2022. Kuva: Jukka Kosonen

Onko elämää pesäpallon ulkopuolella? 

Vaikka pesäpallo viekin nykyään Tiialta ison osan ajasta, niin toki hänen arkeensa mahtuu muutakin. Opiskelun ja työssäkäynnin lisäksi vapaa-aika kuluu neulomisen, virkkauksen ja kitaransoiton parissa. Nuorempana myös pianonsoitto kuului harrastuksiin. Tiia toteaakin, että kaikenlainen käsillä tekeminen on hänellä veressä ja josta hän nauttii ja joka on hänen tapansa rentoutua. Tämä on myös yksi niistä syistä, miksi hän kokee pesäpallon omaksi lajikseen. Fyysisyyden lisäksi lajin peruspiirteisiin kuuluu tarkkuutta, terävää huomiokykyä ja reagointinopeutta vaativat lyönnit, taitolyönnit ja heitot.

Välillä pitkät päivät vaativat veronsa ja Tiia toteaakin naurahtaen, että ”Kyllä se sohvalla makoilu ja telkkarin kattominenkin käy arkeen, vaikka silloinkin tulee usein katsottua pesistä, kun niitä otteluita lähes joka päivä ruudusta tulee”. Tässä kohtaa Tiia mainitsikin olevansa hyvillään siitä, että seurakunnan edustajat Pesä Ysien kotiotteluissa käydessään muistuttavat armollisuuden merkityksestä. Varsinkin niinä hetkinä, kun kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Samaa periaatetta hän jakaa myös joukkuetovereilleen.

Suhde uskontoon

Tiian suhde uskontoon on käytännönläheinen, kuten suurimmalla osalla suomalaisista.  Oman rippikoulunsa jälkeen Tiia harkitsi pyrkivänsä isoseksi seuraavana kesänä, mutta jo tuossa kohtaan pesäpallolla oli niin suuri rooli hänen elämässään, että aika ei enää olisi riittänyt kaksivuotisen isoskoulutuksen läpikäyntiin, joten siitä ajatuksesta piti siten luopua. Tiia kuitenkin kaiholla muistelee leirin mukavia oppitunteja ja musiikin harrastajana varsinkin musiikkihetkiä.

Armollisuus itseä ja muita kohtaan on kuitenkin jäänyt hänen mieleensä tärkeänä arjen ja kilpaurheilun ohjaavana ajatuksena. Lopuksi, ennen siirtymistään avustamaan juniorijoukkueiden harjoituksia, Tiia toteaa hymyssä suin, että ”Tärkeintä on nauttia ja iloita siitä mitä tekee”.

Hyvin sanottu!