Kuluneen elokuun aikana on Lappeenrannan seurakunnissa vietetty muutamakin suurempi juhla. Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina allekirjoittanut asetettiin Lauritsalan kirkossa pidetyssä juhlamessussa kirkkoherran virkaan Mikkelin hiippakunnan piispan Mari Parkkisen toimesta. Viime sunnuntaina, elokuun 18. päivänä, vietettiin puolestaan Lappeenrannan kirkon 100-vuotisjuhlia. Myös tätä juhlaa hiippakunnan piispa kunnioitti läsnäolollaan. Nämä juhlat ovat olleet seurakunnan arjen keskellä erityisiä ilon aiheita ja hetkiä. Toivottavasti juhlat ovat luoneet osallistujilleen tunteen yhdessä jaetusta kokemuksesta ja kuulumisesta yhteisöön: siitä, että olen saanut olla omalta osaltani rakentamassa tätä yhteistä hetkeä ja että minullakin on tässä yhteisössä omankokoiseni paikka - käyn siellä sitten arjen tai vain juhlien keskellä.
Seurakunta on kristittyjen yhteisö, joka oman arkemme keskellä kokoaa yhteen Jeesukseen ja Jumalaan uskovia. Kutsumme yhteyteemme myös heitä, jotka eivät ole aivan varmoja uskostaan. Lappeenrannan keskustan ja sen lähiöalueilla on ollut helppoa osallistua minkä tahansa seurakunnan tapahtumiin ja tilaisuuksiin, jolloin käsitys seurakunnasta on laajempi kuin se seurakunta, johon asuinalueemme mukaan kuulumme. Aiemmin luodut seurakuntarajat ovatkin vuosien saatossa liedentyneet ihmisten mielissä kaupungin rajojen sisäpuolella. On välillä hyvä muistutella itsellemme, että kristittyjen seurakunta on myös koko maailman laajuinen, eikä tähän yhteisöön kuulumista rajoita minkään maan tai kaupungin rajat: meitä yhdistää Hän, joka on luotuakin maailmaa suurempi.
Seurakunta on yhteisö, joka toimii koko ajan paitsi messuissa ja erilaisissa tilaisuuksissa, myös kirkkorakennusten ja seurakuntakotien ulkopuolella. Ja tavallaan toivoisinkin sen toimivan eniten juuri siellä. Me toki tarvitsemme yhteisiä kristittyjen kokoontumisia - ja juhliakin - saadaksemme uskon vahvistusta, nähdäksemme toisiamme, rukoillaksemme, jakaaksemme uskoamme ja palvellaksemme toisiamme. Mutta ehkä eniten me tarvitsemme tässä maailmassa arjen keskellä tapahtuvaa kristillisyyttä ja uskon välittämistä ympärillemme sanoin ja teoin. Rakastaa ja olla rakastettu, pyytää ja antaa anteeksi kun anteeksiantoa tarvitaan, korjata sitä mikä on rikottu, auttaa siinä missä voin, uskoa ja luottaa silloinkin kun se tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Kaikki tuo vaatii meiltä hieman vaivaa oman arkemme keskellä, mutta se on sitä, mikä levittää Jumalan rakkautta eteenpäin. Saan kuitenkin olla kristitty – lohdullisesti - aivan omana itsenäni: uskon eläminen todeksi ei ole ns. rakettitiedettä. Itselleni arjen kristillisyys on vuosien varrella ollut omien lasten kanssa perhekerhossa käymistä, iltarukouksen rukoilua, kristillisten juhlapyhien viettämistä ja niiden keskelle rauhoittumista, omien lasten kannustamista rippikouluajan keskellä ja sen jälkeen tukea osallistumista seurakunnan toimintaan, lähimmäisen kohtelua niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Ja kun en omassa elämässäni aina onnistu niin kuin toivoisin, olen saanut palata messuun armon äärelle kuulemaan anteeksiantamuksen ja evankeliumin sanoja, olemaan Jumalani kasvojen edessä rakastettu ja kelpaava juuri sellaisena kuin olen - myös rikkinäisenä ja epätäydellisenä syntisenä.
Meitä kastettuja kutsutaan olemaan ja elämään kristittyinä kaikkialla siellä, missä kulloinkin olemme. Toisinaan saamme uusia tai uudenlaisia tehtäviä, joihin meitä johdatetaan ja kutsutaan. Itse olen nyt n. viiden kuukauden aikana opetellut kasvamaan kristittynä kirkkoherran virassa. Tuo työ on vielä kesken, eikä ehkä koskaan tulekaan täysin valmiiksi aikojen ja olosuhteiden vaihtuessa ja muuttuessa. Uusi tehtävä on ollut mielenkiintoinen, sellainen, joka antaa ja ottaa, mutta jota ei nähdäkseni tarvitse, eikä saa, koskaan tehdä täysin yksin. Ympärilläni on ollut alusta lähtien iso joukko läheisiä ja ystäviä, Lappeenrannan seurakuntien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, sekä teitä ”ihan tavallisia” seurakuntalaisia, jotka olette omalta osaltanne kannustaneet ja rohkaisseet, kasvattaneet sekä ilahduttaneet sanoillanne ja muistamisillanne. Te myös jaatte joka päivä arjen ja juhlan keskellä sitä valtavan tärkeää ja kiitollista tehtävää, joka meille kristityille on annettu: viedä eteenpäin sanomaa Jeesuksesta ja olla yhdessä tämän sanoman äärellä. Kanssamme on aina myös Kristus, Hän joka lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
