Tavaravuoret kauppakeskuksissa saavat minut huokaamaan syvään. Se liittyy markkinavoimien luomaan mielikuvaan ”oikeanlaisesta” joulusta. Voisiko joulu löytyä myös ilman lahjojen ylitsepursuavaa määrää tai sen seitsemän sortin joulupöytää. Kun yllättävän moni yksinelävä ja perhe joutuu tänä vuonna tyytymään johonkin vähempään, onko joulu silloin epäonnistunut? Haastan sinut katselemaan hetken kanssani ensimmäisen joulun kuvastoa. Se avaa eteemme jotain täysin toisenlaista.
Ensimmäisenä jouluna matkalaiset eivät löytäneet pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen mitään inhimillistä yöpaikkaa. Tilaa ei löytynyt, vaikka nuori nainen oli silminnähden viimeisillään raskaana. Jo varmaan epätoivoisina he vielä kolkuttivat erään majatalon ovelle, ja isäntä heltyi osoittamaan heille paikan eläinten suojan puolelta. Tuo vaatimaton, eläimiltä ja heiniltä tuoksuva talli saisi kelvata pienen vauvan syntymäpaikaksi.
Voin vain kuvitella näin nykyajan äitinä, miten pelottavaa olisi olla ilman apua noin tukalassa tilanteessa. Lapsi kuitenkin syntyi näihin olosuhteisiin, hänet kapaloitiin ja pantiin nukkumaan pehmeiden heinien päälle eläinten ruokakaukaloon. Kun katson kotini seimiasetelmaa, Maria ja Joosef näyttävät tyyniltä ja rauhallisilta. Hetki näyttää ja tuntuu pyhältä, mutta ei se todellisuudessa ollut varmaankaan näin ”kiiltokuvamaista”, vaikka he olivat varmasti onnellisia ja helpottuneita kaikkien koettelemusten jälkeen.
Kirjoitusten ennustaman ja laajasti odotetun Vapahtajan syntymä koruttomaan talliin yllätti kaikki. Tämä onkin ajatuksissani suorastaan herkullinen elementti joulukertomuksessa. Jouluun liittyy aina suuria yllätyksiä. Ei niin, että me ihmiset yllättäisimme, vaan että Jumala yllättää meidät! Itämaan viisaat tietäjätkään eivät luottaneet taivaalle nousseeseen tähteen loppuun asti kulkiessaan kohti Betlehemiä. Hekin eksyivät kyselemään vastasyntynyttä Vapahtajaa hallitsijoiden palatseista. Tähti kuitenkin johdatti heidät lopulta perille paikkaan, jossa tavalliset työntekijät, lammaspaimenet, olivat jo saaneet kuulla hämmentävän ilosanoman uudesta kuninkaasta. Seimen äärelle kokoontui hieman kummallinen joukko yllätettyjä ihmisiä.
Toki ensimmäisen joulun kuvastoon kuuluivat myös lahjat. Tässä palaamme tekstin alkuun, tavaroihin ja lahjavuoriin. Tietäjät toivat lahjoiksi kukin jotakin, mitä pitivät arvokkaimpana lahjana mitä vastasyntyneelle hallitsijalle voi kuvitella - kultaa, suitsuketta ja mirhamia. Olen jäänyt miettimään, olisivatko tietäjät valinneet lahjansa toisin, jos olisivat tienneet ne olosuhteet, joista lapsen löytävät. Näillä tietäjien lahjoilla kuitenkin oli ja on suurta symbolista merkitystä. Kultaa pidettiin kuninkaallisen vallan symbolina. Suitsuke viittaa Jeesus Messiaan jumaluuteen ja mirha toimi lääkitsevänä aineena haavojen hoidossa. Monet teologian tutkijat ovat ajatelleet lahjojen kertovat Messiaan ominaisuuksista kuninkaana, Jumalana ja uhrina.
Erityisesti viimeisin lahja, mirha, koskettaa minua tänään. Mekin saamme tulla kyynelissä ja rikkinäisinä Jeesuksen luokse. Ei tarvitse olla juhlapuvussa ja onnistuneena, vaan saa jakaa sen mitä sydämellään kantaa. Voin tulla kuten paimenet tulivat keskeltä työtä, arjen kiirettä ja vaivaa. Ihmiseksi tullut Jumala ymmärtää ihmisen osan – onnen, menestyksen ja unelmat, mutta myös kolikon toisen puolen – pelot, vastoinkäymiset ja kaikki ratkaisemattomat kysymykset.
Mikä on sinun mielestäsi kallisarvoisinta meille tässä ajassa eläville? Jos saisimme yhdessä tehdä kolme lahjatoivetta, mitä toivoisimme? Pieni lapsi tarvitsee turvallisuutta, lämpöä ja rakkautta. Niillä pärjää pitkälle. Myös me isommat ihmiset tulemme onnellisiksi jokseenkin samoista asioista. Jos voisin tässä hetkessä tehdä meille yhteisen lahjalistan, niin toivoisin meille ihan jokaiselle rauhaa, oman kodin lämpöä ja rakkautta. Niistä löytyy joulun ihme! Pyhä löytyykin aivan läheltä ja se yllättää kaikki!
”Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä kultaa, et juhlapöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.
Joulu on taas, riemuitkaa nyt
lapsi on meille tänä yönä syntynyt,
tulkoon toivo kansoille maan,
pääskööt vangit vankiloistaan,
uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.”
(Tulkoon joulu, sanat ja sävel Pekka Simojoki)
Siunauksellista adventtia ja joulunaikaa toivottaa,
diakoni Katri Smolander Joutsenon seurakunnasta
