Raamatunkäännöstyössä keskiössä on lukija ja ymmärrettävyys

31.10.2023, Eija Fabritius

Hanna Lappalainen.

FT Hanna Lappalainen. Kuva: Eija Fabritius.

Raamatun kääntäminen on pitkäjänteistä työtä. Se on myös aikaan sidottu, ja sitä voidaan tehdä erilaisin painotuksin ja tavoittein.

Professori Hanna Lappalaiselle Raamattu on tuttu. Hän kertoo lukeneensa Raamattua lapsesta saakka, ja onpa siitä ollut hyötyä myös myöhemmissä suomen kielen ja kirjallisuuden opinnoissakin. – Raamattu ja sen kielikuvat ja symboliikka ovat läsnä vahvasti suomenkielisessä kirjallisuudessa, Lappalainen toteaa. Hän kertoo, että uskonnollisella kirjallisuudella on suuri merkitys suomen kielen kehittymiselle. – Ihan tuonne 1800-luvun loppupuolelle suuri osa painetusta suomenkielisestä kirjallisuudesta oli uskonnollista, sisältäen juuri Raamatun tekstit, psalmit, katekismuksen ja virsikirjat.

Lappalainen on myös ollut suomen kielen asiantuntijana käännösprojektien ohjausryhmässä viimeisimmissä Raamatun käännöksissä, UT2020 ja nyt parhaillaan menossa olevassa VT2028 prosessissa. – On ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista olla tässä mukana. Suomen Pipliaseura on tehnyt erinomaista työtä, ja uskon, että tämä työ saadaan valmiiksi aikataulussa. 

Miksi uusia käännöksiä tarvitaan?

Raamatun kääntäminen kansan kielelle liittyy vahvasti evankelis-luterilaiseen uskoon ja reformaatioon. Tämä oli myös vaikuttimena Mikael Agricolalle, kun hän lähti 1500-luvulla edistämään käännöstyötä ja samalla suomen kielen kehittämistä. – Ei hän aivan ensimmäinen suomen kielen kirjoittajana ollut, on löydetty myös varhaisempia suomenkielisiä painettuja tekstejä. Mutta ehdottomasti hänen vaikutuksensa on merkittävä, ja itse käännösprojekti on ollut valtava.

Lappalainen sanoo, että erilaisten raamatunkäännösten kielessä on eri aikoina haluttu painottaa eri asioita. Suomalaisessa uskonnollisessa kielessä on vaikuttanut vahvasti 1930-luvun Raamattu. Hän arvelee, että sen vaikuttimena on ollut halu säilyttää juhlavuus ja pyhyys, ja sen vuoksi kieli on ollut vanhentunutta ja koukeroista jo omana aikanaan. Monet perinteiset ilmaisut ovat vakiintuneet sen myötä ja niihin ei ole haluttu koskea myöhemmissäkään käännöksissä. – On syntynyt pipliasuomen käsite, jonka taustana ovat jo tätäkin vanhemmat käännökset. Tämä kiintymys vanhaan käännökseen on näkynyt myös UT2020-käännöksen testauksissa ja kommenteissa – esim. Isä meidän -rukoukseen tai jouluevankeliumiin ei olisi haluttu muutoksia.

On mielenkiintoista, että Agricolan sanastosta on iso osa, n. 60 %, on yhä käytössä. Tavat kirjoittaa ovat tosin muuttuneet. - Esimerkiksi jotkut muodot, kuten ”sinun pitää kirjoittaman” -tyyppiset ovat tietenkin korvattu jollain muulla muodolla. Mutta ei se niin paljon kielenä ole erilaista, vaan vierauden tunne johtuu oikeinkirjoituksen vakiintumattomuudesta, toteaa Lappalainen. 

Uusimmissa käännöksissä pyritään mahdollisimman lähelle alkutekstin merkityksiä

UT2020- ja VT2028-käännösten tarkoituksena on tuoda Raamatun tekstit esille niin, että myös nuoremmat pääsevät niihin paremmin sisälle. – Sanoma ja sen ymmärrettävyys edellä mennään. Hyvän nykysuomen käyttö ei tarkoita, että lipsuttaisiin tarkkuudesta, Lappalainen painottaa. 

Tärkeää on myös huomioida käytettävyys ja uudet teknologiat. Uusien käännösten odotetaan toimivan niin digiversioina kuin äänikirjoinakin. – Ihmisten tarpeet ja tavat muuttuvat, ja ne pyritään ottamaan huomioon ja niihin vastaamaan, Lappalainen sanoo.  Yksi uudistuksista on myös tausta-aineiston tuominen osaksi teosta. – Lukija voi tutkia helposti, mitä mikin sana tai ilmaisu tarkoittaa sekä muita kulttuuriin liittyviä asioita. Esimerkiksi maatalous- tai luontosanasto ei enää ole kaikille tuttua. 

Uusien käännösten tarkoituksena on myös, että kenties vieraannuttavakin uskonnollinen termistö korvataan helpommin ymmärrettävällä ja luettavalla kielellä – mikäli se on mahdollista. - Sanoma on tärkein, mikä pitää saada puhuttelevasti ja ymmärrettävästi nykyihmiselle esille. Tämähän on ollut aikoinaan Agricolankin ajatus. Raamattu kuuluu kaikille, ja kansan tulee päästä reformaation hengessä lukemaan ja kuuntelemaan Raamattua omalla kielellä. 

Nykyihmisen sanasto on siis varsin toisenlaista kuin usean sukupolven takaisten esi-isiemme ja -äitiemme. Siksi uusia versioita tarvitaan. 

Lappalainen toivoo, että uusista käännöksistä annettaisiin palautetta. Se auttaisi myös käynnissä olevaa Vanhan testamentin käännöstyötä. Yksi hyvä paikka keskustelulle ja palautteille on esimerkiksi Lauritsalan seurakuntakeskuksella kokoontuva Agricola-ryhmä.

FT Hanna Lappalainen on lappeenrantalainen, Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori, jonka tutkimusalueena on erityisesti sosiolingvistiikka. Hänen tutkimuksensa kohdistuu puhekieleen ja sen muuttumiseen. Lappalaisen perheeseen kuuluvat puoliso sekä jo aikuistuneet pojat perheineen, unohtamatta perheen koiraa. 


Tervetuloa tutustumaan nykyaikaiseen raamatunkäännöstyöhön tiistaina 7.11. klo 17.30 Lauritsalan seurakuntakodille. 

Millaista on Raamatun kääntäminen tänä päivänä? Miten ja miksi Raamattua käännetään suomeksi 2020-luvulla? Millaisia kysymyksiä käännöstyössä pohditaan suomen kielen näkökulmasta?
 

Tiistaina 7.11. Lauritsalan seurakunnan vieraana on suomen kielen professori Hanna Lappalainen Itä-Suomen yliopistosta. Lappalainen kertoo omista kokemuksistaan vuonna 2020 valmistuneen Uuden testamentin (UT2020) ja tekeillä olevan Vanhan testamentin (VT2028) käännöshankkeiden ohjausryhmän jäsenenä. Tapaamisessa esitellään myös näytteitä keväällä 2024 valmistuvasta psalmikäännöksestä. Tapaamisessa on tilaisuus esittää kysymyksiä ja keskustella esimerkiksi UT2020-käännöksestä.