Mitä tapahtuu laulukilpailun kulissien takana?

Lappeenrantalainen Matti Moilanen on laulanut Lappeenrannan seurakunnan kamarikuorossa 35 vuotta. Rakkaus laulamiseen ilmenee monella tapaa: se ajaa muun muassa miehen töihin laulukilpailujen narikkaan.

MONI TUNTEE Matti Moilasen ihan muualta kuin kuoroharjoituksista: Moilanen on muun muassa toiminut lähes 10 vuotta koripallojoukkue Catzin vapaaehtoisena jokapaikanhöylänä.

– Minulle kuuluu joukkueen tiedotus ja joitain tehtäviä pelitapahtumien järjestämisessä, mutta oikeastaan teen vähän kaikkea, Moilanen nauraa.
Ruokolahdelta kotoisin oleva Moilanen aloitti lauluharrastuksen jo nuorena kotiseurakuntansa kirkkokuorossa.

– En ole laulanut muissa kuin kirkkokuoroissa. Se on minun arvojeni mukaista tekemistä. Parasta Lappeenrannan seurakunnan kuorossa on yhteisöllisyys, jaamme ilot ja surut, tenoriääninen laulaja kiittää.

– Kun keskittyy laulamaan, mieli rauhoittuu.

Aitiopaikka Lappeenrannan laulukilpailuissa
Moilanen päätyi työskentelemään Lappeenrannan valtakunnallisten laulukilpailujen järjestyksenvalvontaan ja vaatesäilytykseen hoitajana sattumalta.

– Tapasin Lappeenrannan laulukilpailujen silloisen toiminnanjohtajan Tuulikki Närhinsalon yhdessä konsertissa ja hän pyysi minua töihin laulukilpailuihin. Myöhemmin laulukilpailujen organisaattorit pyysivät mukaan koko kuoroa.

– Kun kuoron jäsenille tarjottiin mahdollisuus työskennellä narikassa ja lipuntarkastuksessa vuonna 2002, he lähtivät empimättä mukaan.

– Tuulikki halusi kilpailujen taustavoimiin ihmisiä, jotka ymmärtävät musiikkia, Moilanen uskoo. Homma on niin suosittua, että laulukilpailuihin tulee talkoolaisia kuoron ulkopuoleltakin.
       Sopimus on ollut molemmille osapuolille mitä parhain. Yleisö saa hyvää palvelua ja kuorolaiset pääsevät työn lomassa kuuntelemaan tasokkaita laulajia ja seuraamaan kisoja lähietäisyydeltä.

– Tammikuu 2016 oli minulle ja kuorolle seitsemäs kilpailu. Tulen Lappeenranta-saliin kuin kotiin: pianonvirittäjä ja monet säestäjät ovat tulleet tutuiksi, Moilanen miettii.

Kilpailuissa sattuu ja tapahtuu

Laulukilpailu on täyttä työtä niin laulajille kuin taustavoimille, ja päivät ovat pitkiä. Joskus työpäivä kestää kellon ympäri.

– Laulajat tappavat aikaa kuka mitenkin. Kerran yksi finalisti nosti helmat käsiinsä ja juoksi sukkasillaan spurtteja pitkin käytävää. Eräs kuorolaisemme ompeli joutohetkinä naulakkolenkkejä takkeihin narikassa. Ihmiset olivat ihmeissään ja mielissään, kun huomasivat pois lähtiessään, että takkia oli paranneltu ja puuttuva lenkki oli ommeltu siististi paikalleen.
Joskus narikassa törmää käytännön ongelmiin.

– Kaupungintalon naulakoissa ei ole henkareita ja kun joku antaa säilytykseen kalliin turkin, ei sitä oikein voi laitaa kauluksesta roikkumaan. Kokemuksen myötä varustelu on parantunut ja kuorolaiset ovat valmistautuneet mitä erilaisimpiin tilanteisiin.

Tulokset herättävät tunteita
Moilanen on kiinnittänyt huomiota television toiminnan muuttumiseen vuosien varrella.

– Alkuaikoina yleisö pidettiin kaukana, kun kilpailijoita haastateltiin, hän muistelee.

– Nykyään  haastattelut tehdään aulassa yleisön keskellä.

Yleen liittyy myös ainoa Moilasen muistama skandaalin poikanen.

– Yle sai tulokset ennen palkintojen jakoa ja kertoi ne välittömästi uutisissaan. Voittaja sai  onnitteluviestin ennen kuin tulokset julkistettiin kilpailupaikalla.
Huippumusiikin ohella Moilasen mielestä parasta laulukilpailussa se, että laulajat joko ovat tai heistä tulee ystäviä keskenään.

– Suomessa ei tällä tasolla ole loppujen lopuksi kauhean paljon laulajia, ja on luonnollista, että he tuntevat toisensa.

Moilanen on nähnyt monet pettymykset samoin kuin ilon kyyneleet.

– Kilpailijat jakavat tunteet keskenään, se on vertaistukea. Vain toinen laulaja tietää, miltä karvas tappio ja riemullinen voitto tuntuvat.

  • Vuoteen 2010 saakka Lappeenrannan laulukilpailut järjestettiin joka toinen vuosi. Vuoden 2010 jälkeen kilpailu pidetään alkuperäiseen tapaan triennaalina eli joka kolmas vuosi.