Nuorella tämänlainen asia voisi olla esimerkiksi mieleinen opiskelu- tai työpaikka, joka menee sivu suun, jokin taito tai vaikkapa kauan toivottu asia, jota ei koskaan saavuttanutkaan. Aikuisilla se voi liittyä monenlaisiin elämän valintatilanteisiin, työhön tai arkielämän solmukohtiin. Olet ehkä ahkeroinut kovasti, mutta tuloksia on tullut vasta hurjan paljon myöhässä, mielestäsi aivan liian myöhään.
Joskus hyvätkin suunnitelmat menevät pieleen. Sellaista elämä on, arvaamatonta ja välillä hankalaa. Meidän suunnitelmamme ovat usein hyvinkin erilaisia kuin Jumalan suunnitelmat. Omamme menevät usein sinne ja tänne, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista, eikä yksikään suunnitelma ole silloin toistaan huonompi tai suunnittelematon, sinne tänne säntäilevä, sillä kaikella on oma hetkensä ja ihan oma paikkansa.
Se, mitä meiltä ihmisiltä kysytään näiden lannistavien, elämään kuuluvien tilanteiden ja Jumalan suunnitelmien keskellä, on sinnikkyyttä, kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Niistä yksikään ei ole helppo yksinään toteuttaa. Ne vaativat meiltä toistoja, joskus pieniä horjahteluita, armollisuutta itseä ja toisia kohtaan, välittämistä sekä ihmettelemistä. Meidän pitää olla yhtä aikaa rohkeita ja lujia, sekä opetella odottamaan, vaikka ei yhtään jaksaisi odottaa ja vähän pelottaisikin. Se ei ole aina kovin yksinkertaista. Mutta onneksemme voimme tukeutua toisiin – yksin ei tarvitse selvitä, eikä ole tarkoituskaan. Mikään ei muutu, jos yksinämme ponnistelemme ikuisesti eteenpäin.
Aiemmin ahkeroitu työsi ei kuitenkaan mene hukkaan, vaikka toisinaan siltä saattoi tuntuakin. Siitä syntyikin ehkä jotain erilaista hyvää, uusia voimavaroja tai jotain vielä parempaa kuin ensimmäinen suunnitelmasi oli. Kasvoit ehkä ihmisenä tai opit jotain uutta itsestäsi tai toisista. Jumala opetti sinut kuulemaan, kuuntelemaan ja näkemään – ehkä jotain sellaistakin, jota et halunnut vielä hetki sitten nähdä tai kuulla. Ehkä joku muu sai jotain sinulta – iloa ja lohdutusta, tai uskallusta elää kristittynä yhteisössä, jossa jokaiselle on tilaa ja oma paikkansa. Kristillisessä yhteisössä jokaisen vahvuuksille sekä lahjoille on aina käyttöä.
Ja lopulta, kun oikein kovasti tekee töitä jonkin asian eteen, se palkitaan ennen pitkää, joskus odottamattomallakin tavalla. Siksi tarvitsemme rohkeutta ja tarvitsemme sinnikkyyttä, mutta ennen kaikkea tarvitsemme Jumalan rakkautta ja Jeesuksen Kristuksen armoa valaisemaan polkujamme. Tarvitsemme toinen toisiamme, ihmettelemään ja erehtymään – katselemaan lempein silmin myös epäonnistumisia ja suunnitelmien muutoksia. Sillä ne eivät aina ole epäonnistumisia, vaan edessäsi voi olla yhden, jos toisenkin ihmisen kasvutarina, täynnä Jumalan huolenpitoa ja rakkautta, johdatustakin. Kun katsot tarkasti, ehkä edessäsi on jo nyt jotain uutta ja ihmeellistä, sillä Jumala käyttää meidän lahjojamme tavalla, jota emme aina itse ymmärrä, parhaaksemme.
Siispä huominen voikin olla kaikessa keskeneräisyydessäänkin lahja ja pehmeä pesä, jossa saamme levätä, silloinkin, kun kaikki se elämässä yrittäminen väsyttää. Sillä onhan joka asialla oma aikansa. Jos ei nyt, niin myöhemmin. Jumala pitää siitä kyllä huolen. Kuten sinustakin. Ihan joka päivä.
"Sinä olet minun suojani ja kilpeni,
sinun sanaasi minä panen toivoni.”
Psalmi 119:114
