Hartausteksti 6.7.2024 Lappeen Marian kirkossa pidetyssä Iltahuutotilaisuudessa.

Jos Suomen lipusta otetaan pois risti, mitä jää? Pelkkä valkoinen lippu. Eikö se olisi merkki antautumisesta?

Siniristilippu kertoo rakkaudesta. Se kertoo sotaveteraanisukupolven rakkaudesta maatamme kohtaa puolustaessaan sitä. Maamme säilyi itsenäisenä. Viime vuosina puolitankoon laskettu Suomenlippu on kunnioittanut viimeiseen iltahuutoon kutsuttuja veteraaneja puolisoineen.
Siniristilippumme kertoo Kristuksen rakkaudesta kuolla puolestamme, jotta saamme anteeksi ja pääsemme taivaaseen.

Vuosi sitten sotaveteraanien hengellisillä virikepäivillä Tampereella kuulin, ettei Suomen seurakuntien kaikilla rippikoululeireillä nosteta enää Suomenlippua päivittäin ylös. Äimistyin. Olen pitänyt pappina 32 vuotta rippikoululeirejä. Aloitamme jokaisen päivän lipunnostolla ja päätämme lipunlaskuun. Laulamme nuorten kanssa virrestä 79:12 ”Sun ristis olkoon ainoa, tienviittajani matkalla. Ain aurinkona päivällä ja yöllä kuuna, tähtenä.” Olemme matkalla perinneaikaan ja lipunnostot ja - laskut ovat yksi tärkeä asia, joka pitää tehdä nuorille rakkaaksi.

Suomenlippu ei ole vain symboli, vaan sillä on syvällistä merkitysarvoa. Aika-ajoin Suomesta yritetään tehdä uskontoneutraalia. Mutta sitä ei voi tehdä lipustamme ristiä poistamalla.

80-vuotta sitten kesällä puna-armeijan suurhyökkäykset yllättivät rintamilla. Lähellämme Simolan pommituksissa kuoli toista sataa. Oma tarinanikin olisi voinut loppua siihen, kun isäni oli vauvana mummini sylissä noissa evakkojunissa. 

Suomalaiset joutuivat perääntymään, mutta puolustivat sinnikkäästi, ettei maatamme valloitettu - alueluovutuksilla selvittiin. Viipurin linnan lippu vaihtui punalipuksi. Rauhanehdot olivat kovat, mutta niistäkin selvittiin. Kiitos jälleenrakennussukupolven. Historian saatossa meillä rajalla asuvilla on ollut huolta ja pelkoa. Nyt rajalle rakennetaan muuria ja henkinen muuri on sitäkin korkeampi. Tukenamme on Suomen puolustusvoimat, että Nato omine lippuineen.

Jeesuksen vuorisaarnassa esittämät vaatimukset Venäjän Ukrainaan hyökkäämissodan sekä Suomen uhittelun vuoksi, tuntuvat ihan mahdottomalta tehtävältä. Miten voisimme rakastaa vihamiehiämme. Heitä, jotka loukkaavat rajojamme, sotkevat tietoliikennettämme monin tavoin. Luovat sodan uhan.

Jeesuksen ehdottoman rakkauden vaatimustasolla joudumme epätoivoon omista mahdollisuuksistamme. Me emme pysty jumalalliseen täydellisyyteen. Vain Jeesus itse Jumalanpoikana pystyi ehdottomaan rakkauteen. Hänen ristilleen lipussamme uudet sukupolvet laulavat lippulaulua ja uskollisuuttaan.

Mutta, miten maailma muuttuisi, jos Pohjoismaiden tavoin kaikkien maailman maiden lipuissa olisi ristinmerkki.

Risti on kristinuskon tunnus. Se on mitä yksinkertaisin symboli. Samalla se on voimakas merkki, niin vahva, että kristinuskon alkuaikoina se merkitsi juutalaisille herjausta ja muille hulluutta (1 Kor. 1:23). Mutta Jeesuksen opettamaa kultaista sääntöä voimme kunnioittaa "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille."

Ristin perimmäinen tarkoitus on kuitenkin yhdistää. Jeesus tuli yhdistämään: ihmisen Jumalaan, ihmisen ihmisiin, ihmisen itseensä ja ihmisen koko luomakuntaan. Risti kertoo, millainen Jumala on. Samalla se paljastaa, millainen ihminen on. Jeesuksen risti viestii: ”Tämän minä olen tehnyt sinulle. Tämän sinä olet tehnyt minulle.”

Ilman ylösnousemusta risti merkitsisi tappiota. Ilman pääsiäistä pitkäperjantai olisi vain synkkyyttä ja toivottomuutta. Risti on voiton merkki. Jeesuksen risti on Jumalan vastaus kuoleman edessä. Olettaisi, että risti kaulassa tai kirkon seinässä edustaisi rauhaa ja vapautta. Kerran ristille on tuomittu Jumalan poika. Se riittää. Me emme voi tuomita ketään ristiin vedoten. Mutta ristin sisältöä voimme avata eri lailla uskoville. Rakkauden uskonnon.

Sankarihautausmaalla, jossa moni kävi äsken opastetulla kierroksella, näitte hautakivissä ristejä – voitonmerkkejä. Jokaisen sankarin otsaan ja rintaan oli kasteen yhteydessä ristinmerkki piirretty. Joidenkin elämä päättyi jo parikymppisenä ja papit siunaushiekkailivat pyhät ristinmerkit heidän arkuilleen.

Mitä enemmän ristiä tahdotaan piilottaa, sitä rohkeammin meidän kristittyjen tulee pitää sitä esillä. Mitä enemmän suvivirttä kielletään laulamasta, sitä enemmän sitä veisatkaamme. Aikoinaan iki-ihana suvivirsi kirjoitettiin suurten katovuosien jälkeen rohkaisuksi, että elämä jatkuu. 1600-luvun lopussa kolmannes suomalaisista oli kuollut nälkään ja tauteihin.

Heleän suven toivotus, suvivirsi toivoo kukkia, auringonpaistetta ja lämpöä. Sen historian avauduttua myös toivoa epätoivon keskelle. Elämä jatkuu.

Suomalaisen messun Laulu Suomelle sanoin

Nouse salkoon lippu valkoinen, piirrä pilviin risti sininen, se on kallein aarre isänmaamme, merkki kuninkaamme, liitto ikuinen.

Maarit Hirvi
veljespappi