Iltapäivän lumipyry oli laantunut, mutta tuuli pyöritteli vielä pakkaslunta ilmassa. Astuin viimasta sisään lumikirkkoon. Oli tuhkakeskiviikko ja alkamassa oli messu. Sisällä lumikirkossa oli tyyntä ja lämpimämpää kuin ulkona. Valkoiset seinät heijastivat kynttilöiden valoa. Tuhkakeskiviikon messussa jokaisen osallistujan otsaan piirrettiin tuhkan ja öljyn seoksella ristinmerkki. Risti näytti suhruiselta ja tummalta. Lumikirkon takaseinään lumesta kaiverrettu risti näytti tarkkarajaiselta, puhtaalta ja hohtavalta.
Tuhkakeskiviikon Vanhan testamentin tekstistä: ”Repikää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne.” Tuhkakeskiviikon evankeliumitekstistä: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.”
Paastonajan ensimmäisen sunnuntain Vanhan testamentin tekstistä: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.”
Suurin vastakohta odottaa paastonajan lopussa pääsiäisen tapahtumissa. Jumalan suuruus kätkeytyy kärsimykseen ja Jeesuksen ristinkuolemaan. Elämä on kuitenkin kuolemaa vahvempi, valo voittaa pimeän. Tuhkakeskiviikon tummanharmaasta rististä tulee mieleen pitkäperjantai ja krusifiksi, eli sellainen risti, johon on kuvattu Jeesus ristiinnaulittuna. Lumikirkon alttarin hohtavan valkoinen risti muistuttaa pääsiäissunnuntain tyhjästä rististä ja ylösnousemuksen riemusta. Siunattua paaston matkaa sinulle kohti ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä!
Reetta Karjalainen
vs. kappalainen
Lappeenrannan seurakunta
