Jumala on armollinen

23.6.2022, Laura Siitonen

aurinkoinen kesäpäivä, koivu oikealla ja järvimaisema taustalla

Näin keskikesän juhlan, juhannuksen, aikaan voimme nähdä Jumalan valon ja hyvyyden meitä ympäröivässä luonnossa: kukissa, järvissä, linnuissa, auringon paisteessa ja sateessa.

Juhannuksen evankeliumi Luukas 1:57-66

Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: »Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.» Toiset sanoivat: »Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.» He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: »Hänen nimensä on Johannes.» Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: »Mikähän tästä lapsesta tulee?» Sillä Herran käsi oli hänen yllään.

Vanha sananlasku ”hyvää kannattaa odottaa kauan” todistaa paikkansapitävyyden juhannuksen evankeliumissa. Evankeliumissa valo ja varjo, odotus ja täyttymys leikkaavat toisensa. Evankeliumissa huomioni kiinnittyi kahteen asiaan: iloon ja kuuntelemiseen. Ilo valtasi Elisabetin ja Sakariaan, Johannes Kastajan vanhemmat, kun heidän odotukseensa vastattiin. Sakarias ja Elisabet olivat jo iäkäs lapseton pari, joka oli menettänyt toivonsa lapsen saamisen suhteen. Evankeliumi kertoo, että myös naapurit ja sukulaiset iloitsivat syntyneestä vauvasta.

Ilon lisäksi huomioni kiinnittyi kuuntelemiseen. Sakarias joutui elämään osan odotusajasta mykkänä. Syynä oli se, ettei Sakarias uskonut Jumalan ilmoitusta, että hän ja Elisabet voisivat vielä saada lapsen.

Elämä yllätti Sakariaan. Jumalan suunnitelma Sakariaan elämälle oli niin mullistava ja yllättävä, että se vaati pysähtymistä. En usko, että mykkyys oli lähtökohtaisesti miellyttävää, mutta sillä oli lopulta myönteinen vaikutus. Hiljaisuus riisui Sakariasta. Se avasi hänen korvansa kuulemaan Jumalan puhetta ja sitä kautta ymmärtämään elämän herkkyyttä ja sen eri sävyjä. Hiljaisena Sakarias joutui kohtaamaan Jumalan uudella tavalla; hän tutustui puhuvaan Jumalaan, jolla oli suunnitelma hänen ja Elisabetin elämälle, suuri luottamustehtävä vanhempana. Mykkyys, jota aikalisäksikin voisi kutsua, auttoi Sakariasta luopumaan vanhasta, jotta uudelle tulisi tilaa. Vanhasta luopuminen vaati Sakariaalta paljon rohkeutta ja ehkä myös itsensä löytämistä uudella tavalla. Mykkyys, joka aluksi näytti rangaistukselta epäuskoista Sakariasta kohtaan, osoittautui suureksi siunaukseksi. Sakarias tarvitsi mykkyyden varjoa, jotta Jumalan valo pääsisi hänessä oikeuksiinsa.

Näin keskikesän juhlan, juhannuksen, aikaan voimme nähdä Jumalan valon ja hyvyyden meitä ympäröivässä luonnossa: kukissa, järvissä, linnuissa, auringon paisteessa ja sateessa. Voimme tehdä itsessämme tilaa suuren Jumalan sanattomalle puheelle ja hiljentyä Sakariaan tavoin kuuntelemaan, mitä Jumala haluaa meille sanoa. Ehkä joku meistä tai jokin meissä on myös uuden edessä.

Juhannus on Johannes Kastajan juhlapyhä. Johannes Kastajan elämäntyönä oli valmistaa tietä Jeesukselle. Hän valmisti ja ohjasi ihmisiä Jeesuksen luokse. Tavallaan Johannes oli oman aikansa hengellinen ohjaaja. Nimi Johannes tarkoittaa Jumala on armollinen. Nimensä mukaisesti Johannes kutsui ihmisiä vastaanottamaan Jumalan armon: pelastuksen ja anteeksiantamuksen. Johanneksen aloittama työ saavutti täyttymyksensä hetkellä, jolloin Jeesus sovitti meidän syntimme. Jeesuksessa Jumala antoi kaikkein suurimman lahjansa. Se on vielä paljon suurempi kuin kauniit kukat, järvet, linnut, auringonpaiste ja sade yhteensä. Johanneksen nimi ja syntymä kertovat kumpikin Jumalan armosta ja hyvyydestä yksittäistä ihmistä ja kokonaista ihmiskuntaa kohtaan: ”Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh: 3:16).

 

Laura Siitonen

vs. johtava perheneuvoja