Jeesukseen uskominen ja uskon tunnustaminen vaatii rohkeutta. Aikanaan Jeesuksen ihmeteot eivät saaneet aikaan juutalaisissa johtajissa sitoutumista Häneen, vaan fariseusten pelko esti heitä tunnustamasta Jeesuksen ihmetekoja todellisiksi Jumalan teoiksi. (Joh.12:37–43) Jeesuksen ajan juutalaiset toki tiesivät odottaa Pelastajaa ja näkivät hänen ihmetekonsa, mutta monet eivät uskaltaneet häneen uskoa rangaistuksen pelossa.
Tähän verrattuna meillä nykyajan ihmisillä onkin helpompaa. Kaksituhatta kulunutta vuotta todistavat jo Kristuksen todellisuudesta eikä meidän länsimaisten ihmisten tarvitse pelätä uskoa tunnustaessamme. Rohkeutta silti vaaditaan. Omissa yhteisöissämme on määrätyt pelisäännöt, ja hyvä niitä olisi noudattaa. Elämä ja yhteiskunta eivät kuitenkaan ole aina sellaisia, kuin me haluaisimme.
Olen teologian opiskelija ja maisterin tutkinto on pian valmiina. On aika miettiä tulevaisuutta. Virkatehtäviä ajatellessani tiedän, että tarvitaan selkeä näkemys muun muassa avioliittokysymyksestä. Onko se miehen ja naisen välinen, vai voisinko ajatella vihkiväni samaa sukupuolta olevan parin? Tähän kysymykseen olen joutunut jo kantani muodostamaan muun muassa kirkkovaltuutetun luottamustoimeni takia. Oma työhistoriani strategiatyön ja prosessien kehittämisen parissa on tuonut näkemystä siitä, että työnantajaan tulee sitoutua, vaikka välillä tekisikin mieli kapinoida. Työnantajan etu ja ohjeet ovat ensisijaisia, kun palkkatyössä ollaan. Ja Matti J Kurosta lainatakseni ”meijän firman pääjohtaja on Kristus”. Hänen viestiään ja etuaan kirkossa toimivat ajavat.
Seurakuntatyön kokonaisuutta ajatellessani voin lukea kapinoinniksi tai ainakin vastarinnaksi asiakkaan (lue: seurakuntalaisen) puolelta sen, että perinteinen toiminta ei kiinnosta nuoria sukupolvia. Puhutaan paljon millenniaaleista ja heidän maallistumisestaan. Kirkossa on erikseen suunniteltua toimintaa heitä varten. Jotkut näistä toimintamuodoista herättävät kysymyksiä ja ehkä ahdistustakin perinteisen seurakuntaelämän kannattajissa.
Kapinointi kääntyy toisin päin: Emme halua uusia toimintatapoja omaan perinteeseemme. Pelätään samaa, mitä Jeesuksen aikalaiset pelkäsivät: Mistä tässä on kysymys? Minkälaisten henkien kanssa ollaan tekemisissä? Samalla on hyvä muistaa, että jotkut meidän kristilliset juhlamme ovat aikoinaan yhdistyneet alun perin pakanallisiin juhliin. On siis syytä olla rohkea ja luottaa Jumalan voimaan: Uusia keinoja tässä Jeesuksen firman toiminnassa eli Hänen hyvän sanomansa levittämisessä voi käyttää, kun mukana on Raamattuun pohjautuvaa opetusta ja rukousta. Hengellisyyden muodot voivat olla hyvin moninaiset. Uskossa on kyse myös luottamuksesta ja toivosta. Voimme pelkoinemme hiljentyä Jumalan läsnäoloon ja pyytää rohkeutta pitää Hänen hyvää sanomaansa esillä monin eri tavoin. Päivi Huuhtasen (Hiljennymme rukoukseen kirjasta) rukouksen sanoin:
Jumala, kuulethan sinä tämän kaipauksemme
päästä sinun yhteyteesi,
eläväksi tekevän hengen osallisuuteen.
Sinä puhuttelet meitä Raamatun sanalla,
josta tiedämme, että sinä olet maailmassa nyt
kuten aikojen alusta – aina ihmistä lähellä.
Sinä olet Kristuksessa lihaksi tullut rakkauden sana.
Silti paraskaan sana ei vakuuta,
ellet sinä itse vaikuta sitä meissä.
Sinä olet yli ymmärryksen menevä voima.
Vedä meidät puoleesi, vetoa sydämiimme,
että alkaisimme elää sanastasi.
Tempaa meidät uuteen ulottuvuuteen uskossa,
jonka ei tarvitsekaan käsittää sinusta kaikkea.
Anna meille herkkyyttä kuunnella läsnäoloasi
juuri nyt ja läpi koko elämämme.
Marja Multanen
seurakuntaharjoittelija
