Jesuiittapappi, joka ennusti Internetin


Me luterilaiset emme pyydä pyhimyksiltä esirukouksia, mutta reformaattori Martti Luther kehottaa meitä kuitenkin arvostamaan pyhien esikuvaa ja esimerkkiä – ja ammentamaan niistä. Martti-tohtorin ohjetta seuraten olen oppinut ja ammentanut monilta minua ennen uskoneilta ja pohtineilta kristityiltä, en vain pyhimyksiltä. Yksi heistä on ranskalaissyntyinen jesuiittapappi ja tiedemies Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955).


Teilhard de Chardin oli paitsi syvällinen ajattelija ja pappi, myös luonnontieteilijä, jonka erikoisalaa oli paleontologia, esihistoriallisen elämän tutkimus. Hänen ajattelussaan kristillinen usko ja tiede eivät olleet vain sopusoinnussa keskenään, vaan muodostivat yhdessä hämmästyttävän kokonaisesityksen maailmasta. Teilhard de Chardin katseli todellisuutta erityisesti evoluution näkökulmasta: koko kosminen historia on kehityskertomus, jossa maailma kulkee yksinkertaisesta monimutkaiseen ja kaaoksesta järjestykseen. Hän ei nähnyt henkeä aineen vastakohtana vaan kääntöpuolena; kosmisessa ja biologisessa evoluutiossa on lopulta kyse siitä, että aine avautuu ja paljastaa kääntöpuolenaan olevan hengen. Tämä näkyy esimerkiksi tietoisuutena. Hän ennusti jo 1920-luvun lopulla, että jossakin vaiheessa yksittäisten ihmisten tietoisuudet kytkeytyvät toisiinsa ja muodostavat koko Maa-planeetan kattavan verkon eli noosfäärin. Tämän verkon me tunnemme nykyään nimellä Internet.

Teilhard de Chardinin mukaan evoluutio ei ole sattumanvarainen ja sokea prosessi, vaan sillä on päämäärä, jota kohti koko maailma kulkee. Hän ajatteli, että tuo päämäärä on Omega-piste eli Kristus, joka vetää koko luomakunnan yhteyteensä. Näin me olemme luomakunnan kanssa yhteisellä pyhiinvaelluksella kohti Kristusta ja Hänen yhteyttään, mistä Paavalikin kirjoittaa: "Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen." (Room. 8:20–21)

 

Sen verran radikaalia Teilhard de Chardinin ajattelu kuitenkin oli, että Roomalais-katolinen kirkko ei sallinut hänen teologis-filosofisten teostensa julkaisua hänen elinaikanaan, mistä syystä suuri osa niistä on julkaistu postuumisti. Myöhemmin hän on kuitenkin saanut eräänlaisen kunnianpalautuksen, kun sekä edellinen paavi Benedictus XVI että nykyinen Franciscus ovat viitanneet hänen ajatteluunsa arvostavaan sävyyn. Vain yksi Teilhard de Chardinin teoksista – Le phénomène humain (1955) – on käännetty suomeksi. Se löytyy kirjastosta nimellä Tapaus ihminen, suomentajana Kaj Kauhanen.

 

Vaikken jaakaan likimainkaan kaikkia Teilhard de Chardinin teologis-filosofisista näkemyksistä, arvostan hänen syvällistä ajatteluaan, älyllistä rehellisyyttään ja rohkeaa pohdintaansa. Uskossa on kokemuksellisuuden lisäksi älyllinen ulottuvuus, joka kutsuu meistä jokaisen kysymään, mitä esimerkiksi luonnontieteellisen tutkimuksen tulokset merkitsevät kristillisen uskon näkökulmasta. Pierre Teilhard de Chardinin ajattelu on yksi vastaus tähän kysymykseen.

 

Usko ei Teilhard de Chardinille ollut kuitenkaan vain älyllistä pohdiskelua. Hän oli myös hyvin hengellinen ihminen, joka kirjoitti lukuisia rukouksia. Päätän kirjoitukseni yhteen niistä, kärsivällisyysrukoukseen:

 

Usko ennen kaikkea Jumalan hitaaseen työhön.

Me olemme luonnostamme sangen kärsimättömiä;

haluaisimme päästä perille välittömästi,

mihin olemmekaan menossa.

Hyppäisimme mieluusti välivaiheiden yli.

Emme malta olla matkalla

johonkin tuntemattomaan, johonkin uuteen.

Ja kuitenkin kaikki kehitys noudattaa samaa kaavaa:

se etenee erinäisten, pysymättömien vaiheiden kautta

ja saattaa kestää hyvinkin kauan.

Ja ajattelen, että samoin on sinunkin kohdallasi;

ajatuksesi kypsyvät hitaasti

– anna niiden kasvaa ja muotoutua ilman turhaa hätiköintiä.

Älä yritä pakottaa niitä,

niin kuin muka voisit olla jo tänään sitä,

miksi aika (eli armo ja olosuhteet yhdessä hyvän tahtosi kanssa)

tekee sinut huomenna.

Vain Jumala tietää,

millainen tämä hitaasti sinussa muotoutuva uusi henki

tulee lopulta olemaan.

Anna Jumalalle se,

että uskot Hänen kätensä johtavan sinua

ja hyväksyt itsessäsi ahdistuksen,

joka kumpuaa epävarmuudesta ja keskeneräisyydestä.

Aki Lasonen

Oppilaitospastori, LUT-yliopisto, Saimaan ammattikorkeakoulu ja Sampo

Seurakuntapastori, Joutsenon seurakunta

Jumalan läsnäolossa

Osallistuin Helsingissä mielenkiintoiseen tapahtumaan, jolla on hiukan monimutkainen nimi: Hengellisen elämän syventäminen – vuorovaikutteinen työskentely. Anglikaanipappi ja hengellinen ohjaaja Henry Morgan vieraili syyskuussa Suomessa ja piti luentoja ja ryhmätapaamisia.

Hengellisen ohjauksen tarkoituksena on luoda turvallinen tila, jossa hengellisistä kysymyksistä voi puhua avoimesti ja rehellisesti.

Meidän ryhmätapaamisessa oli Agricolan kirkon alasaliin ilmoittautunut yhdeksän henkilöä. Ihan ensiksi istuimme hiljaa yhdessä, sitten kynttilä sytytettiin ja taas istuimme hiljaa yhdessä Jumalan läsnäolon merkin, valon lämmössä. Sitten kukin vuorollaan kerroimme mistä olimme tulleet ja jokaisen esittelyn jälkeen oli hiljaisuus. Tämän minuutin kestävän hiljaisen hetken aikana muut katsoivat esittäytyneeseen päin ja ajattelivat häntä positiivisesti, rakkaudella. Emme tunteneet toisiamme, mutta hetki oli oikein vavahduttava. Ilmapiiri muuttui lämpimäksi ja suotuisaksi monenlaisten kysymysten luottamukselliseen jakamiseen.

Tapaamisen kuluessa Henry Morgan rohkaisi meitä etsimään sellaisia asioita elämäämme, jotka tuottavat meille iloa, niitä jotka ruokkivat sieluamme. Hän myös rohkaisi jokaista löytämään oman rukoilemisen tavan: ”Oma tapa rukoilla voi löytyä luonnossa kulkemisessa, taiteen tekemisestä tai vaikka puutarhan hoitamisesta. Jumala on se, joka rukouksessa tekee suurimman työn. Meidän osaksemme jää tehdä sitä, mikä tuottaa meille iloa – eikä siihen useinkaan tarvita sanoja. Jumala toivoo, että alkaisimme luottamaan häneen.”

Menin ryhmään saadakseni uusia ideoita hengellisen elämän kysymysten jakamiseen. Mutta siinä tuntien kuluessa ymmärsin, että tärkeintä oli tulla yhteen, olla hiljaa Jumalan läsnäolossa ja kokea piiriläisten kanssa Jumalaan turvautumisen ja luottamisen yhteys.

Tätä samaa koemme joka toinen torstai Joutsenon kirkossa Hiljaisuuden lähteellä -illoissa. Tervetuloa kokemaan yhdessä.

Jos et ehdi Joutsenon kirkolle, haluan kertoa Henry Morganin Tuomasmessun saarnan. Henry Morgan esitti kolme kysymystä: 1. Mikä kosketti sinua viime viikolla eniten? Tauko. 2. Mitä Jumala haluaa sanoa sinulle sen hetken kautta? Tauko. 3. Mitä sinä vastaat Jumalalle?

Nämä kysymykset voisimme esittää itsellemme joka viikko.

Siunausta elämääsi ja tähän syksyyn.

Sirpa Kiviniemi-Rosqvist
Joutsenon seurakunnan kappalainen

Henry Morganin saarna Tuomasmessussa 8.9.2019

  1. Mikä kosketti sinua viime viikolla eniten?

 

 

  1. Mitä Jumala haluaa sanoa sinulle sen hetken kautta?

 

 

  1. Mitä sinä vastaat Jumalalle?

 

Ole vähässä

Uskollinen.

Se riittää, mitä olemme ja mitä meillä on.
Kaiken sen Jumala ottaa käyttöönsä ja kutsuu meitä omastamme jakamaan.
Olemme kutsuttu toimimaan luottamuksen arvoisesti tehtävissämme – jokainen omalla paikallamme ja omilla lahjoillamme.

Lahjat ovat monet, lahjaksi saamme ja lahjaksi voimme antaa niin paljon.

Liikkeelle lähtemistä, löytämistä, likoon laittamista ja luottamista – sitäkin uskollisuus vähässä on.

Ihmeellinen armo ja rakkaus saa meitä kannatella tällä ikiaikaisella tiellä.
Näemmekö erityisesti sydämellämme? Niin moni asia ja ihminenkin kiitävät ohi.

    Näkemällä olennaisen ohikiitävästä hetkestä tulee merkityksellinen.
Elämä on nyt tässä hetkessä. Juuri tässä on kaikki ainutlaatuinen läsnä.
Niin monen ihmisen auttavat kädet, hiljaiset rukoukset, niin monen ihmisen läsnäolo

    ovat palvelleet lähimmäisiä ja rakentaneet kirkkoa. Kristus itse kulkee tällä ikiaikojen tiellä                                    

    kutsuen, rohkaisten ja siunaten.

Vähä onkin paljon – se on kaikki. Eikä se vähä ole merkityksetöntä tai vähempiarvoista kuin jokin muu. Jumala ottaa käyttöönsä lahjamme ja aikamme juuri nyt.

Annika Meskanen

diakoni, Lappeen seurakunta