Kasteen lahja

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.
    Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” 
Matt. 3:13–17

Juha Eklundin saarna su 13.1.:

”Kasteen lahja”

Kaste on lahja. On lahjaa tulla kastetuksi. On lahja saada kastaa. Kastelahja.

”Kasteen lahja” – siihen on monta näkökulmaa.

Erilaisia olivat myös Johanneksen ja Jeesuksen lähestymistavat.

Johannes (kastaja) oli kastanut parannuksen kasteella; ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!”

”He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.”

”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi…Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella”.

Kun Jeesus saapui Johanneksen luokse kastettavaksi, Johannes esteli. Olihan hän jo puhunut siitä, että hänen jälkeensä tuleva on häntä merkittävämpi, ’väkevämpi’. Niinpä hän ei kokenut oikeaksi toimittaa tuolle väkevälle parannuksen kastettaan, sitä, johon hän oli kehottanut Jumalan valtakunnan ollessa tulossa ihmisten keskelle. Nyt Jumalan valtakunnan inkarnaatio, ilmestyminen ihmisenä maan päälle oli siinä, Jeesuksessa!

Mutta Jeesus tiesi mitä on tapahtumassa, tai oikeammin minkä pitää tapahtua, ja vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. ”Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.”

Jeesus siis sanoo Johannekselle, että anna Jumalan suunnitelman toteutua.

Olemme tässä aikakausien taitteessa. Vanhan Testamentin historia jatkuu Johannes Kastajan parannuksen kasteeseen saakka.

Jeesuksen kasteesta alkaa uusi aika, evankeliumin aika.

Älä siis estele – näin Jeesus Johannekselle- vaan anna Jumalan suunnitelmien jatkaa toteutumistaan.

Tällainen aikakausien taite on joka ikinen kaste; ajalliseen ja rajalliseen maailmaan kuuluva kastettava siirtyy kasteessa uuteen todellisuuteen. Ajalliset rajat häviävät –myös ajan rajat- ja uusi Jumalan todellisuus, rajaton, alkaa. Ajan lapsesta tulee ajattomuuden lapsi. Näin aina kasteessa, olipa kastettava minkä ikäinen tahansa.

Kun Jeesus oli kastettu …taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Jumala vahvisti omistuksensa Jeesukseen kasteessa Jordanilla. Näin hän on vahvistanut omistuksensa meihin meidän kasteessamme; minun kohdallani Heinävedellä heinäkuussa 1958, sinun osallasi jossain toisessa hetkessä (teillä rippikoululaisilla 14-15 vuotta sitten).

Siunaamme tänään seurakunnan työyhteyteen viime marraskuun seurakuntavaaleissa valitut seurakuntamme luottamushenkilöt. Heidän ensimmäinen tehtävänsä on toimia oman seurakuntamme päättävän elimen, seurakuntaneuvoston jäseninä, toiseksi yhtymän korkeimmassa päättävässä elimessä, yhteisessä kirkkovaltuustossa.

”Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon!”

Tämä Jeesuksen sana sopii tähän hetkeen. Kirkkomme järjestyksen mukaan seurakuntiemme asiat ratkaistaan demokraattisesti, ja SN ja YKV ilmentävät juuri tätä.

Älkäämme siis estelkö!

Ja kun teitä, luottamushenkilöitä kysytään eri tehtäviin tämän päätöksen teon ohella, ”älkää estelkö”!

”Kasteen lahja”

1. On lahjaa tulla kastetuksi. Me olemme tulleet kastetuiksi; se on meille suuri lahja. Hienoa, että yhä edelleen monet tahtovat kastattaa lapsensa; kannustakaamme tähän lapsiamme ja lastenlapsiamme.

2. On lahja saada kastaa. Me saamme kastaa, olemme seurakunnan työn ytimessä. Kasteeseen liittyy sitten kaikki muu; opetus, yhteen tuleminen, messu, musiikki, diakonia. Kaikkeen tähän tarvitaan luottamushenkilöitä, että seurakunnalla säilyy virat ja toimitilat, eli mahdollisuudet toimia.

3. Kastelahja. Kasteen lahja on suurin mahdollinen lahja, ei rahalla eikä millään vastaavalla hankittava, vaan kaiken sellaisen ohitse menevä.

Raha, voima ja valta kuuluvat tähän ajalliseen ja rajalliseen maailmaan ja jäävät myös tänne. Kasteen lahja kantaa meidät tämän kaiken yli; ikuiseen. Taivaan kotiin, jossa kaikki on parhain päin. Taivaan kotiin, jossa Jumalan perheväki on päässyt perille, päässyt kotiin.

”Kasteen lahjan” näkökulmia meillä on messussa aina esillä;

nyt liitymme keskeisesti kahteen, kun voimme sitoutua yhteiseen uskoomme uskontunnustuksessa ja osallistua ehtoolliseen, jossa me -samoin kuin kasteessa- saamme kurkottaa ajan rajan ylitse, kohti ikuista kotia.

Kutsun nyt teidät, uudet luottamushenkilömme, alttarin äärelle!

Juha Eklund
kirkkoherra
Sammonlahden seurakunta

Loppiainen 2019

Harva lapsi saa syntymällään syttymään tähden taivaalle - vaikka jokaisen lapsen syntymä onkin pyhä hetki. Jeesus-vauva sai syntymällään syttymään suuren tähden. Hän, joka aikuisena sanoi olevansa maailman valo.

Jeesuksen äiti näki tähden sekä taivaalla vaatimattoman tallin yläpuolella, että vastasyntyneen lapsensa silmistä, katseesta. Hän tiesi, että hänen poikansa poisti synkeyden paimenten yöstä ja johdatti viisaat luokse rakkaan lapsensa. Hän sai kantaa itse taivasta sylissään. Ja ehkä aavistaa jo piirun siitä, miten hänen lupauksien lapsensa tulisi tuomaan toivon koko maailman, poistamaan kuolemanpelot ja auttamaan epätoivoisia.

Jouluseimen äärellä olemme Marian tavoin ihmetelleet, miten Jeesus kokosi alusta alkaen ympärilleen varsin merkillisen joukon. Jeesuksen seimen äärelle mahtuivat yhtä hyvin aasit, härät kuin taivaan enkelit, niin likaiset paimenet kuin viisaat tietäjätkin. Kristuksen valo ei jätä ketään varjoon.

Jeesuksen seimen äärellä oli vieraita siis läheltä ja kaukaa, jopa ympäri sen aikaista maailmaa. Näin jo alusta alkaen on ollut selvää, että Jeesus-lapsi ei ole vain juutalaisten Messias, hän on koko maailman Vapahtaja.

Jeesuksen seimelle saapuneista, loppiaisena muistettavista idän tietäjistä liikkuu monenlaisia kertomuksia. Kuninkaallisten lahjojensa vuoksi heistä on tehty erheellisesti kuninkaita.

Katolisessa kansanhurskaudessa Idän tietäjien uskotaan suojelevan pahoilta hengiltä, auttavan sairauksissa ja olevan matkailijoiden suojelijoita. Alun perin tietäjät olivat ilmeisesti babylonialaisia astrologeja, jotka tutkivat tähtiä ja tulkitsivat unia. He kuuluivat persialaiseen pappiskastiin ja olivat tunnettuja yliluonnollisista tietämyksistään ja jopa noituudenharjoituksestaan.

Oletetaan, että Babyloniaan karkotetut juutalaiset olisivat kertoneet paikallisille astrologeille Messias-odotuksestaan ja hänen tuloonsa liittyvistä merkeistä. Taivaalle syntynyt erikoinen tähti saikin tähtitieteilijät liikkeelle. Nämä toisen uskonnon edustajat, pakanat, löysivät Jeesuksen. Kaikista juuri he ymmärsivät hänen merkityksensä.

Jumala toimi ja toimii edelleen yllätykselliseksi. Avaa ja sulkee teitämme. Ja me ihmiset tulemme Jumalamme luokse monia teitä. Siksi kukaan ei voi omistaa Jumalaa, ei totuutta hänestä eikä hänen lahjojaan. Kenelläkään ei ole lupaa olla sisäpiiriläinen, joka erottelee omien mieltymystensä tai pelkojensa pohjalta, ketkä jätetään seimen, ristin tai jopa tyhjän haudan ulkopuolelle.

Kristus on jokaisen ihmisen ja jokaisen kansan valo. Siinä valossa kasvaa loppiaisena muistettavan kirkon lähetystyön juuret. 

Palatkaamme vielä tietäjien seuraan ja miettimään heidän tuomiaan lahjoja vastasyntyneelle Vapahtajalle. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että lahjoja oli kolme. Tästä on päätelty, että tietäjiäkin olisi ollut vain kolme. Mutta heitä on saattanut olla liikkeellä kokonainen tietäjien koulukunta, jopa siis kolmekymmentä.

Perimätiedon mukaan tietäjien lahjoittama kulta kuvaa Jeesus-lapsen kuninkaallista alkuperää. Kulta kuuluu Jumalalle. Rukoushelmissäkin Jumala-helmi on suuri kultainen helmi. Mutta samalla kulta kuvaa yllätyksellisesti myös ihmistä, Jumalan kuvaksi luotua, sillä ihmisen sielu heijastaa Jumalan kultaa. Vaikka olemme vain maan tomua, on meissä jokaisessa taivaan kajo. Aivan jokaisessa, vaikkei meillä omia tähtiä olisikaan. Eikä meistä kukaan muutu kuollessammekaan tähdeksi, vaikka usein näin ajattelemattomasti sanotaankin.

Hyvän tuoksuinen suitsuke kuvaa Jeesuksen jumaluutta ja ihmisen kaipausta Jumalan puoleen. Tuo kaipaus elää niin rukouksessa kuin kaipuussa toisen ihmisen kuin Jumalan luokse.

Lahjoista mirha kuvaa Jeesuksen sovituskuolemaa ristillä. Mirha on lääkeaine.  Mirhaa on pidetty myös paratiisin yrttinä, joka auttaa pyyhkimään kyyneleet ja vie kivut pois.

Kyllin viisas tietää, milloin luopua omasta viisaudestaan ja osaa antaa Jumalalle tilaa. Luulen, että tänä päivänä harva tähtitieteilijä tunnistaisi Jumalan teon tähdistä.

Tänä päivänä ihminen on vaarassa kompastua omaan viisauteensa, mutta tuon ajan viisaat eivät kompastuneet vaan kumarsivat, kumarsivat vastasyntynyttä maailman Vapahtajaa. Pientä lasta, josta ei vielä voinut nähdä suuria kuin hänen äitinsä, jolle enkeli oli ilmestynyt.

Tiede voi olla vuoropuhelussa Jumalan ilmoituksen kanssa. Ja kun tieto loppuu, on vain kumarrettava. On hyväksyttävä tosiasia, että Luoja on aina luotuaan suurempi. On mentävä hänen eteensä ja tunnustettava oma pienuutensa, omat haavansa, tappiot ja kivut. Ja huomattava, että ihmeitä tapahtuu. Ehkä sen tähden valossa jaksaa taas päivän matkan eteenpäin, kohti Kristuksen valoa.

Ehkä näin joulunajan päätteeksi näistä tietäjien lahjoista voisi jokainen ottaa yhden mukaansa uuteen vuoteen. Ja jokainen voi miettiä myös, mitä lahjoja juuri sinulla on annettavaksi Kristuksen kirkolle. Jeesus-lapselle lahjaksi.

Maarit Hirvi
kappalainen
Sammonlahden seurakunta


Juhlat ovat ohi

Menneinä vuosina olemme kaikista lamoista huolimatta viettäneet aikamoista kulutusjuhlaa. Ajamme suurilla autoilla, asumme suurissa taloissa, käymme etelän lämmössä ja ostelemme mitä mieli tekee. Kontrasti kehitysmaiden nälkää näkeviin ihmisiin on ollut aikamoinen. Monet rikkiviisaat ovat kirjoittaneet kirjoja, joissa on tilastoilla oikein perusteltu, kuinka kehitys kehittyy, elintaso kasvaa ja se on hieno asia.

Nyt on kuitenkin niin, että ilmassamme on aivan liikaa hiilidioksidia, jotta tulevaisuutemme näyttäisi ruusuiselta. Vuositasolla suollamme sitä 40 miljardia tonnia ilmaan joka vuosi. Ei ihme, että ilmasto lämpenee. Veden pinta nousee, ja monet suuret rannikkokaupungit uhkaavat jäädä veden alle. Ilmaston ääri-ilmiöt yleistyvät. Kuivuus uhkaa suurta osaa maapalloa. Monet eliölajit uhkaavat kuolla sukupuuttoon.

Ei pidä luulla, että ilmastokysymys on ainoa eteemme tuleva suuri kysymys. Seuraava lama saattaa koetella meitä aivan eri tavoin kuin talouden lamat koskaan aiemmin. Varsinkin Eurooppa on heikossa hapessa talouden rintamalla, eikä ole noussut edellisen laman jäljiltä. Tästähän meillä ovat todisteena vaikkapa erittäin alhaiset korot. Talousviisaat yrittävät arvailla, alkaako seuraava lama Italiasta vai jostain muualta.

Ilmastokysymyksen ja seuraavan talouslaman yhteisvaikutus tulisi olemaan melkoinen. Paljon velkaa ottaneet kansalaiset olisivat suuressa ahdingossa. Tässä kohtaa olisi hyvä muistaa Joosefin talouspolitiikkaa: säästä hyvinä vuosina huonoja vuosia varten. Mistä löytyvät ne poliittiset päätöksentekijät, jotka ovat valmiita tinkimään rahanjaosta senkin uhalla, että äänestäjät eivät enää äänestä heitä. Tähän astihan olemme aina äänestäneet niitä edustajia, jotka ovat jakaneet meille etuuksia hövelimmin.

Juuri poliittisella rintamalla suuret edessä olevat kysymykset saattavatkin aiheuttaa suurimmat ja valitettavimmat muutokset. Kysymys on viime kädessä siitä, kestääkö demokratia tulevat turbulenssit. Vai löydämmekö itsemme tilanteesta, jossa olemme valmiit kääntymään suuren johtajan puoleen, joka lupaa ulospääsyn vaikeuksistamme – luonnollisesti sillä ehdolla, että saa itselleen varsin laajat valtaoikeudet.

On selvää, että materialistinen maailmankatsomus on keskeinen syy tilanteeseemme. Kulutusjuhlat ovat olleet keskeinen elämän sisältö. Olemme laajalti hylänneet henkiset ja hengelliset asiat elämästämme, muka jonkinlaisena humpuukina. Olisi syytä vihdoin ymmärtää, että hengelliset asiat tuovat meille ne keskeiset työkalut, joilla hyvä elämä rakennetaan. Ilman Jumalaa ihminen tekee aina huonoja päätöksiä, eivätkä ne kanna.

Pentti Berg
kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta

Teksti on julkaistu Etelä-Saimaassa 12.10.2018.

Ystävien kesken

”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Joh. 15: 15–16

Matkustellessani rinkka selässä Aasiassa tutustuin eräällä Indonesian saarella paikalliseen baarimikkoon Siswantoon. Muutamassa päivässä meistä tuli hyvät ystävät. Eräänä päivänä keskustelimme rukouksesta. Siswanto oli muslimi ja yritti pitää kiinni rukoushetkien oikeista ajankohdista, mutta hänen omaatuntoaan painoi, sillä töiden takia se oli hänelle vaikeaa. Minä olin ensimmäinen kristitty, johon Siswanto oli tutustunut, joten rukous oli luonnollinen keskustelun aihe.

Siswanto ihmetteli sitä, että kristittynä saatoin rukoilla missä tahansa ja milloin tahansa. Ja vielä enemmän hän ihmetteli sitä, että saatoin rukoilla omin sanoin, aivan kuten ystävälle jutellaan – niin kuin me parhaillaan teimme. Ihmeellistä se onkin. Jeesus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, kutsuu meitä seuraajiaan ystävikseen. Vaikka Jumala on pyhyydessään käsittämättömän kaukana ihmisestä, meidän henkilökohtaisen suhteemme häneen ei tarvitse olla etäinen tai muotoihin sidottu. Vaikka Jeesus on kaikkea luotua suurempi, hän on elänyt ihmisen elämän ja tulee lähelle kuin ystävä. Hän kuuntelee niin kuin ystävä kuuntelee toista, tukee niin kuin ystävä tukee toista ja jakaa omastaan niin kuin ystävä jakaa omastaan.

Kerroin Siswantolle, että arvostin hänen haluaan pitää tarkasti rukoushetkistä kiinni. Kiireen keskellä unohdan itse liian
usein hiljentyä keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Onneksi voin luottaa siihen, että Jeesuksen omana olen hänen ystävänsä siksi, että hän itse sanoo niin. En ole Jeesuksen ystävä siksi, että olen itse onnistunut, suorittanut tai saavuttanut, vaan siksi, että siihen asemaan Jeesus on minut kutsunut.

Kai Lappalainen
Sammonlahden seurakunnan nimikkolähetti
Suomen evankelis-luterilainen Kansanlähetys

Teksti on julkaistu Etelä-Saimaassa 27.4.2018.