Kohtaamisten ja kivun kautta uuteen – ota uskon askeleita

Mediassa on paljon arvioitu myönteisesti seurakuntien nopsaa siirtymistä nettiin. Se on hieno juttu! Kun sinne saadaan vielä lisää vuorovaikutuksellisuutta ja kohtaamista; seurakunta on edelleen liikaa yksi puhuu – muut kuuntelevat. Meno näyttää monesti akvaarion hoitamiselta, vaikka Herramme kutsui meitä kalastamaan ihmisiä. Liian monesti pinttyneenä on ajatus siitä, että seurakunta on yhtä kuin työntekijä ja rakennukset. Kaipaan enemmän yhteistä ideointia ja yhdessä jakamista. Hienoa, että meilläkin on seurakunnan FB-keskusteluryhmä ottamassa ensi askeleita.

Tutkimukset koronan vaikutuksista ovat selkeitä; ihmiset rukoilevat enemmän ja rohkaisua haetaan entistä enemmän myös Raamatusta. Ymmärrämmekö, että ihmiset aidosti etsivät turvaa ja lohdutusta? Pettävät turvarakenteet eivät riitä. Onko meillä seurakunnissa tarjolla rakkautta ja vastauksia näille googlettaville etsijöille niin somessa kuin livenäkin?

Jos ajatellaan opetuslasten vaiheita Jeesuksen seurassa, oli varmasti jännittävää saada kutsu ja nähdä sitä rakkauden voittokulkua, joka ilmeni niin monin tavoin. Jeesus näki ja kosketti, paransi, antoi ihmisarvon ja toivon niille ihmisille, jotka elämänsä raunioilla yrittivät selvitä päivästä toiseen. Ihmisten kysymykset, haasteet, ilon ja surun aiheet olivat perustaltaan hyvin samanlaisia kuin tänäänkin.

Opetuslapset pääsivät myös tekemään samaa, mitä heidän Mestarinsa teki. Jeesus lähetti heidät pareittain niihin kyliin, joihin aikoi itse myöhemmin mennä (Luuk. 10). Tavalliset vajavaiset ihmiset kuten mekin. Jeesuksen opettamaan elämäntapaan kuului sen perheen siunaaminen, johon heidät vastaanotettiin. Samoin pysyminen tuossa yhdessä paikassa, jossa sai viipyä nauttien vieraanvaraisuutta. Jeesus muistutti myös näistä neuvoista: parantakaa sairaat ja kertokaa, että Jumalan valtakunta on nyt hyvin lähellä. 

Uskon, että tässä on jotain oleellista. Tavallisena kristittynä Jeesus valtuuttaa sinut ja minut tekemään samaa. Tässä neljä näkökulmaa tai askelta omaan elämäämme. 1. Päivittäin voit pyytää Jumalaa siunaamaan asioitasi, kohtaamiasi ihmisiä ja tilanteita, joihin olet menossa. Siunaaminen voi olla myös toisten rohkaisemista, myönteisen palautteen antamista tai anteliasuutta. 2. Ystävysty: rakenna ystävyyttä, kuuntele, kulje rinnalla, lohduta ja tarvittaessa auta. 3. Auta, missä voit. Kaikilla on tarpeita; kuulostele, missä toinen tarvitsee aikaasi, osaamistasi tai vaikka pientä summaa rahaa. Voit myös tarjoutua sopivassa tilanteessa rukoilemaan hänen kanssaan tai hänen puolestaan. Ota myös itse apua toiselta, kun sitä tarvitset. 4. Voimme kertoa oman elämämme kautta Jeesuksesta. Mikä saa sinut uskomaan Häneen? Miten Hän on auttanut, rohkaissut ja antanut toivoa? Omasta uskosta voi olla vaikea puhua, siksi sitä kannattaa harjoitella vaikka ystävän kanssa. Tarinat kiinnostavat tämän ajan ihmistä.  Kun siulta kysytään uskostasi, voit kertoa n. 3 minuutin mittaisen tarinan vaikka jostakin elämäsi taitekohdasta, siihen liittyvistä tunteista ja siitä, miten koit Jumalan apua siinä. Siun kokemus voi auttaa jotain toista samassa elämäntilanteessa elävää.

Olen kertonut edellä L10T-elämäntavan neljästä askeleesta tai näkökulmasta. Miusta ne on käytännön sovellusta Uuden Testamentin kirjeistä. Niistä voit lukea laajoja ja yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten elää niin, että Jumalan rakkaus saisi yhä enemmän sijaa uskovien arjessa. Rohkaisen siuta ottamaan askeleita tällaiseen palvelevaan elämäntapaan ilman puristusta, punnertamista ja pakkoa; löydät paljon iloa.

Usko on mielestäni lopulta aika käytännöllistä. Oikealla teologialla on varmasti paikkansa, mutta jos rakkaus puuttuu, onko meillä lopulta uskoakaan? Ja näkevätkö ahdistuksen, pelkojen ja toivottomuuden keskellä elävät jotain Jumalan hyvyydestä meidän kauttamme?

Muutokset ovat usein tuskallisia, epävarmuuden kestäminen voi olla raastavaa. Tämän olemme kipeästi huomanneet tänä keväänä. Kaikki ei jatkukaan samoin kuin ennen. Opetuslasten elämän katastrofi alkoi siitä, kun Jeesus vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Miten heidän sisäistä maailmaansa voisi kuvata? Suru, järkytys, pettymys, ehkä täydellinen pimeys, miksi-kysymykset, masennus, pelko.  Opetuslapset joutuivat kuolemaan unelmilleen, elämän piti jatkua Jeesuksen kanssa. Nyt he jäivät tyhjän päälle. Mistä he pitäisivät kiinni, toivo taivasten valtakunnan tulemisesta romahti.

Miksi elämässämme on välillä menetyksiä? Niiden kautta Jumala muovaa ja muuttaa meitä, antaa uutta syvyyttä elämäämme.  Useimmat meistä kokevat yhden tai useamman menetyksen elämänsä aikana. Onko se sairaus, avioero, firman konkurssi, läheisen itsemurha, ystävän kuolema, lapsettomuus, työkyvyn menettäminen, muistin tai henkisen vireyden menetys? Kaikkein pahimmatkin tapahtumat elämässämme ovat kuin komposti Jumalan suunnitelmissa, siitä voi ajan kanssa syntyä ravinteita, jotka mullan seassa ovat uuden kasvun mahdollistajia. Älä siis anna vaikeuksien tai menetystesi sumentaa näkökykyäsi. Jumala ei ole sinua unohtanut, sinun kipusi on Hänenkin kipunsa. Pysy siis Jeesuksen lähellä tällaisina haastavina aikoina, viivy ja seurustele Hänen lähellään.

Sitten Ylösnoussut Jeesus ilmestyi 40 päivän aikana opetuslapsilleen useita kertoja ja ”osoitti eri tavoin tosiaan olevansa itse ilmielävänä heidän edessään. Tällöin hän kertoi heille myös Jumalan valtakunnasta.”

Aluksi opetuslapset olivat epäluuloisia, pelokkaita ja epäuskoisia, mutta uusi toivo alkoi nostaa päätään. Tämä uusi toivo oli täysin Jumalan synnyttämää. Mikään inhimillinen ei saanut sitä aikaan. Tuo seitsemän viikon välivaihe riisui opetuslapset omavoimaisuudesta. Riisuttuina ja nollilla he kohtasivat Ylösnousseen useita kertoja. Syntyi vähitellen taju siitä, että Jumalan mahdollisuudet eivät olleet lopussa. Onko meidän koettava kirkkoina ja hengellisinä yhteisönä sama riisumisen tie?

Opetuslapset kävivät sisäisen luopumisprosessin Herrastaan ja kasvoivat sisäisesti tuona aikana. Ei kiistelty enää siitä kuka on suurin, ei ollut aikaa riitelyyn. Oli aika aikuistua, jättää sivustaseuraajan rooli ja astua näyttämölle. Helatorstain jälkeen näemme yhteen hitsautuneen, toisiaan tukevan ja kannustavan joukon.  He ymmärsivät, että Jumalan heille varaamat asiat eivät toteutuisi ilman yhteistyötä. Voisimmeko nähdä tämän toteutuvan yhä enemmän niin omissa seurakunnissa kuin eri kristillisten seurakuntien välillä?

Mikä oli opetuslasten uusi normaali?

Hengellinen elämä ja todellisuus, joka aukeni Pyhän Hengen kautta. Apostolien toimintasuunnitelma oli yksinkertainen; odottaa ja rukoilla uskossa. Sitten Jumala hoitaisi oman osuutensa.

Uusi todellisuus aukeni helluntain myötä.  Jumala täytti heidät lupauksensa mukaan Pyhällä Hengellä, voimalla, uudella rakkaudella ja rohkeudella. Samassa odotuksessa saamme rukoilla vaikka osallistumalla Tulkoon sinun valtakuntasi -rukousliikkeeseen. Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Jeesuksen veljien ja joidenkin naisien, muiden muassa Jeesuksen äidin, Marian kerrotaan rukoilleen yhdessä opetuslapsen kanssa. Tehdään mekin niin!

Matti Anttila

Kuuntele Sakari Heikkilän hieno rukouslaulu.

Täältä ja täältä virikkeitä rukoukseen.

(Tekstissä ja lainauksissa käytetty Elävä uutinen - Uusi testamentti vapaasti kerrottuna)

 

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat (Matt. 5:7)

Maailma ei armoa tunne
Onko täydellistä ihmistä, joka aina kaikessa toimisi täysin virheettömästi, ja jonka ei tarvitsisi koskaan selitellä, pyydellä anteeksi ja toivoa muiden ymmärtämystä? Tällaista täydellisyyttä tunnutaan odotettavan ainakin poliitikoilta. Lähes kaikki, mitä he sanovat, tallennetaan, niin että siihen voidaan myöhemmin palata. 

Yhdessä yössä entisestä koko kansan kunnioittamasta johtajasta voi tulla koko kansan halveksima, syrjäytetty, nolattu entinen johtaja. Kukaan ei välitä, miten hän siitä selviää. Voi vain todeta, että maailma ei armoa tunne.

Oma armottomuuteni
Oletko kokenut samaa kuin minä, että usein jo pienikin koettu epäoikeudenmukaisuus saa veren kiehahtamaan? Esimerkiksi työpaikalla et ole saanut riittävää informaatiota asiasta, joka vaikuttaa myös omaan työhösi. Tai joku tekee asiat hyvin eri tavalla kuin sinä, etkä jaksa ymmärtää ja katsella sitä. Tarkoitan hyvin käytännöllisiäkin jokapäiväisen elämän asioita, kuten kotona likaisten vaatteiden tai astioiden jättämistä ajelehtimaan. 
Erityisiä rakkauden koetinkiviä ovat tilanteet, joissa sama tilanne toistuu vaikeana yhä uudelleen ja uudelleen, ja esimerkiksi omaishoitajat tai erityislasten vanhemmat voivat olla pettyneitä itseensä, kun huomaavat, että rakkauden tilalle alkaa väsymyksen myötä hiipiä monenlaisia negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Huomaamme, että itsellämme ei ole rakkautta eikä voimaa. Puhumattakaan siitä, jos olemme joutuneet kokemaan karkeaa väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai hylkäämistä. Tarvitsemme apua voidaksemme antaa anteeksi ja rakastaa!

Jumala on toisenlainen
Kuka pystyy sellaisessa tilanteessa auttamaan? Onko se terapeutti, elämän uudelleen järjestely, jokin voimaannuttava henkinen harjoitus vai mikä? Mikään ei auta niin kuin Jumala! Sillä "anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, ja hänen armonsa on suuri. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua." (Ps.103:8 ja 14). Jumala on luonteeltaan toisenlainen kuin ihminen, ja armahtavaisuuden lisäksi hän on kaikkivaltias! Siksi hän on oikea taho avun etsimiseen ja löytämiseen.

Jumala armahtaa
"Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille." (Tiit. 2:11) Pietari kysyi Jeesukselta, kuinka monta kertaa on annettava anteeksi veljelle, joka rikkoo häntä vastaan. Jeesus vastaa, että niin monta kertaa, ettet pysy enää laskuissa mukana, ainakin seitsemänkymmentä kertaa seitsemän! 

Tämän jatkoksi Jeesus kertoi opetuslapsille vertauksen armottomasta palvelijasta (Matt. 18: 23-35). Mies, joka oli isännälleen valtavan summan velkaa, anoi ja rukoili lykkäystä velanmaksuun. Isännän tuli häntä lopulta sääli, ja hän armahti velallisen ja antoi velan kokonaan anteeksi! Mies oli tästä tietysti valtavan onnellinen!

Olkaa tekin armollisia 
Pysähdyttävintä tässä vertauksessa on se, että valtavan armon kokenut mies ei osannut siirtää sitä omaan elämäänsä suhteessa muihin ihmisiin. Sana kehottaa meitä: "Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi (Kol. 3: 12-14).

Jumala varustaa
Olemme saaneet häneltä niin paljon. Armoa armon päälle! Paimenpsalmin 23 mukaan sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani. Herra varustaa meidät sillä, mitä hän meiltä odottaa! Hän varustaa meidät rakkaudella ja armollisuudella toisia kohtaan. On vain tärkeää hiljentyä Jumalan Sanan ja rukouksen äärellä, että saa pysyä lähellä Jeesusta, rakkauden ja armon lähteellä, että hänen verensä saa puhdistaa meidät kaikesta synnistä, ja että hän saa antaa meille sen varustuksen ja suojan, jota tarvitsemme erilaisiin tilanteisiin. "Vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne Hänen väkevyytensä (Ef. 6:10)!"

Jumala sallii joidenkin kristittyjen joutua yli-inhimillisiin tilanteisiin, vainojen kohteeksi. Mutta on ihmeellistä, että siellä kaikkein kirkkaimmin näkyy se, mitä Jumala saa ihmisessä aikaan. Se on yli ymmärryksen käyvää, Jumalalta tulevaa rauhaa ja voimaa.

Kun annamme itsemme kokonaan Jeesukselle ja hänen rakkautensa ja anteeksiantonsa saa välittyä meistä myös lähimmäisiimme, silloin toteutuu myös vuorisaarnan lauseen loppuosa: Meidät itsemmekin armahdetaan.

Kiitos Herra!
Herra, en voi kyllin kiittää sinua siitä, että olet ristinkuolemallasi vapauttanut minut koko syntivelastani! Kiitos ja ylistys sinulle siitä! Vahvista minua armossasi, että saan voimaa armahtaa jokaista, joka on rikkonut minua vastaan! Ota minusta pois kovuus, katkeruus ja säälimättömyys! Anna minulle rakkauden silmälasit muita kohtaan! Kiitos, että sinä olet aina valmis kohtaamaan minut armossasi uudestaan ja uudestaan. Jeesus, sinä olet toivoni, iloni, aarteeni! Sinä olet minulle rakas!

Maria Repo
diakonissa
Lauritsalan seurakunta

Uusi luomus Kristuksessa

Nykyisin näyttää olevan vallalla sekoittaa tarkoituksellisesti usko ja uskonto. Tosiasiassa nämä ovat toistensa vastakohtia. Uskonnossa ihminen toteuttaa uskonnollista lakia. Sen avulla hän pyrkii pitämään jumalansa tyytyväisenä ja saamaan itselleen terveyttä ja hyvää satoa. Usko on Jumalan lahja. Siinä on siis kysymys Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Uskon lahjan saatuaan ihminen pääsee Jumalansa syliin ja tämän rakastettavaksi. Hän siirtyy myös elämässään sallimuksen piiristä Jumalan johdatukseen. Uskossa kaikki asiat ovat Jumalan tekoa ja työtä. Ne hän lahjoittaa lapselleen. Uskonnon ihmisen ponnistus vaihtuu uskon Jumalan teoksi ja lahjaksi. Uskonnon jumalat eivät koskaan tule maailmaan, puhumattakaan siitä, että ne kuolisivat ihmisen puolesta. Tämä kaikki on uskonnoissa silkkaa hulluutta.

Jumalan lapseksi tuleminen, uudestisyntyminen, on Pyhän Hengen työtä. Vihan ja kadotuksen lapsesta tulee armon ja autuuden lapsi. Syntisestä tulee vanhurskas, tarkasti ottaen syntinen ja vanhurskas. Tässä on ratkaiseva ero siihen, että ihminen on pelkästään syntinen. Uudestisyntymisessä tapahtuu jotain ratkaisevaa ihmisen elämässä. Meidän sydämemme, tuntomme, ymmärryksemme ja tahtomme sekä halumme uudistuvat. Ne valaistaan ja pyhitetään Kristuksessa olemaan uutena luomuksena Hänessä. In ipsa fide Christus adest = itse uskossa Kristus on läsnä. Näin syntyy uskon kautta yhteys ihmisen ja Kristuksen välille.

Aadamilta ihminen on saanut ja perinyt suurimman pahan, synnin, kirouksen, vihan, kuoleman, perkeleen, helvetin ja kadotuksen. Tällaisessa tilassa me ihmiset olemme luonnostamme. Jotain ratkaisevaa täytyy tapahtua, että tilanteemme muuttuisi. Itsestään tai omilla ponnisteluilla se ei muutu. Kristukselta ihminen perii uskon kautta korkeimman hyvän, vanhurskauden, armon, siunauksen, elämän ja iankaikkisen autuuden. Aadamilta ihmisellä on lihallinen henki ja pahan hengen valta perintönä, Kristukselta Pyhän Hengen lahjat ja hänen lohdullinen hallinta elämässämme.

Ihmiselle ei riitä elämässä se, että jotenkin porskuttelee aamusta iltaan. Liian monella on tänäkin päivänä paha olo siitä, ettei elämänsä päivien aikana koe saavansa mitään tärkeää ja merkityksellistä aikaan. Elämä vain soljuu eteenpäin päivä toisensa jälkeen. Jotkut yrittävät täyttää päivänsä rahan hankkimisella. Kovan työn ohessa on oltava rankat huvit. Heti vapaiden alkaessa on rynnättävä jonnekin matkoille uusia kokemuksia saamaan. Mutta sama tyhjyys säilyy. Ihminen ei voi paeta itseään eikä elämäänsä. Ja onhan se tavattoman sääli, että elämän suunnattomasta lahjasta tulee ihmiselle mitä suurin taakka. Kun Kristus tulee ihmisen elämään, tyhjyys kaikkoaa ja pakomatka lakkaa. Uskonto antaa meille mahdollisesti uskonnollisia riittejä, yhteisön, jossa yhdessä ponnistella. Usko antaa ihmiselle Kristuksen, tekee tästä uuden luomuksen ja antaa toivon niin tässä ajassa kuin tulevassa. Monet kyselevät nykyään, onko meillä toivoa. Ainoa todellinen toivo on Kristuksessa. Hän tekee meistä uuden luomuksen.

Pentti Berg, kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta

Usko kantaa

Mitä jää, kun elämää ravistellaan perustuksia myöten? Elämme tilanteessa, jossa normaali on kuukausien tai jopa vuosien päässä. Tänään jokainen joutuu miettimään niitä asioita, jonka varaan elämää on rakentanut. Moni asia, jonka kuvittelimme pysyväksi, onkin muuttunut tilapäiseksi. Moni menetti paljon pörssikaupoissa, osa on yksin kotonaan, ilman kontakteja toisiin ihmisiin. Ajatukset ja uudet oppirakennelmat eivät kanna, kun ne joutuvat todelliseen kokeeseen. Onko mitään pysyvää?

Jeesus opetti kahdesta rakentajasta. Yksi rakensi talonsa hiekalle, toinen kallioperustalle. Rankkasade yllätti molemmat, mutta vain toisen rakennus kesti. Usko Jeesukseen antaa elämälle kestävän perustan. Se kantaa silloinkin, kun elämästä riisutaan muut asiat pois. Et voi pakottaa itseäsi uskomaan, se on meille mahdotonta. Usko on lahja, jonka voimme vain vastaanottaa rukouksen kautta. Jeesus sanoo tänäänkin kaikille meille: ”Tulkaa minun tyköni kaikki te työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”

Markus Rantanen
Lauritsalan seurakunnan nuorisotyönohjaaja