Matkakertomus Wittenbergistä

Martti Lutherin jalanjäljillä

Osallistuimme mieheni kanssa tämän vuoden huhtikuussa Elben risteilyyn Prahasta Berliiniin. Matkalla tutustuimme Elben varren kaupunkeihin, joihin Wittenberginkin kuuluu. Odotimme innokkaina Linnan kirkon oven näkemistä, sillä siihenhän Luther kuuluisat teesinsä naulasi vuonna 1517.

KUN SAAVUIMME Wittenbergiin, kaupunki kuitenkin valmistautui jo juhlavuoteen ja niinpä sekä linna että linnankirkko olivat huputettuja ja tellinkien ympäröimiä. Käynnissä oli laajat korjaus- ja entisöimistyöt. Kumpaankaan ei päässyt tutustumaan. Kirkon ovi oli esillä, mutta ovi oli pronssinen ja siinä oli kohokirjaimin latinaksi joitakin Lutherin teeseistä. Ei vaikuttanut 1500-luvun ovelta. Opas vastasi tiedusteluun oven olevan vuodelta 1858, mutta ei tiennyt missä alkuperäinen oli tai mitä sille oli tapahtunut. Onneksi on Google, sillä sieltä löytyi tieto tulipalosta vuonna 1760, jolloin alkuperäinen ovi oli tuhoutunut.

Linnan kirkko oli 1500-luvulla periaatteessa vain Linnanherran käytössä, mutta hän oli antanut yliopistolle oikeuden käyttää sitä. Kirkosta muodostui "netti", sillä professorit naulasivat tutkimuksiaan ja väittämiään kirkon oveen. Sisällä kirkossa aiheista väiteltiin. Tieto levisi ja kritiikki saatiin tutkimuksista tuoreeltaan.

VINOSTI KIRKKOA VASTAPÄÄTÄ on ruma nykyaikainen rakennus. Siinä oli DDR:n aikaan sosialististen saavutusten näyttely. Sen tarkoitus oli ilmeisesti kilpailla kirkon kanssa, mutta surkeasti meni pieleen tuo aikomus. Sosialistiset saavutukset on poistettu ja tilalle laitettu kahvila. Rakennus ei mikään kaunistus ole vanhalla kadulla. Kirkko sen sijaan seisoo paikallaan ylväänä, kuten se on tehnyt satoja vuosia.

Jatkamme katua eteenpäin ja tulemme raatihuoneen aukiolle. Se on korjattu ja sen edessä seisovat Martti Lutherin ja Philipp Melanchtonin patsaat. Jälkimmäinen oli kreikan kielen professori ja Lutherin läheinen työtoveri. Opas kertoo mielenkiintoisen jutun katua päällystävistä mukulakivistä. Hän kertoo, kuinka Saksan Liittotasavalta ja DDR syntyivät vuonna 1949, jolloin Liittotasavallassa korjattiin vauhdilla sodan tuhoja. Aukioille ja kaduille tarvittiin runsaasti mukulakiviä ja niitä ostettiin DDR:stä, jossa kipeästi kaivattiin valuuttatuloja. Noihin aikoihin olikin kansan suussa sanonta "olisinpa mukulakivi, niin olisin jo lännessä". Wittenbergin korjaus ja entisöinti käynnistyi vasta Saksojen yhdistyttyä ja nyt se on varsin viehättävä pikkukaupunki.

RAATIHUONEEN AUKION laidasta pääsee parin talon välistä kaupungin kirkolle, jossa Luther saarnasi tavalliselle kansalle. Vanha saarnastuoli on siirretty Luther-museoon. Raatihuoneen torin laidassa on edelleen Lucas Granachin apteekki. Isä ja poika olivat samannimisiä ja vaikuttivat moneen asiaan Wittenbergissä. He olivat taidemaalareita ja Lucas Granach vanhempi ikuisti moniin muotokuviin Martti Lutherin. Granachit järjestivät taiteen opetusta, mutta kiinnostusta riitti myös arkkitehtuuriin, insinöörityöhön ja politiikkaan. Ihmisten terveys huoletti heitä ja niinpä he kehittivät viemäri- ja vesijohtoverkoston kaupunkiin sekä perustivat apteekin. Apteekin sisäpihalla on vielä jäljellä heidän aikaisiaan piharakennuksia ja kadun vieressä on Granachien rakennuttamia kapeita kanavia.

JATKAMME TUOTA PÄÄKATUA Luther-museolle päin. Kuna katsomme Philipp Melanchtonin kotitaloa, huomio kiinnittyy kadussa oleviin pronssilaattoihin. Niiden taakse kätkeytyy surullinen historia: vuonna 1942 Hitler oli päättänyt tuhota juutalaiset ja Wittenbergin juutalaisia vietiin keskitysleireille, mistä kadussa olevat pienet muistolaatat muistuttavat. Laattojen asettaminen katuun aiheutti vastalauseiden myrskyn, sillä osa katsoi holokaustin jatkuvan uudessa muodossa; ihmiset tallovat uhreja.

Saavumme kadun päässä olevalle Luther museolle. Talo on rakennettu vuonna 1504 osana Wittenbergin yliopistoa ja se oli hänen kotinsa lähes koko aikuisiän. Museo avattiin yleisölle vuonna 1883 ja se on suurin reformaatiota käsittelevä museo maailmassa.


MUSEOSSA ON ALKUPERÄISESSÄ muodossa Lutherin olohuone, Lutherstube. Siellä on muutama puinen huonekalu ja tulisija. Uskon sen olleen kodikkaampi, kun Luther perheineen asui siellä, sillä nyt huoneesta puuttuvat tekstiilit ja kasvit. Museossa on esille joitakin pyhäinjäännöksiä, kirjoituksia, tauluja sekä saarnastuoli. Alakerrassa on myymälä, jossa myydään Lutherin omia kirjoituksia sekä muiden kirjoituksia hänestä ja uskonpuhdistuksesta.

Linja-auto odottaa kadun päässä ja vie meidät takaisin laivalle. Meille jäi haave, että ensi vuonna pääsisimme uudelleen Wittenbergiin. Kaupunki on laitettu juhlakuntoon ja siellä on runsaasti juhlavuoteen liittyviä tapahtumia.

 

Tuula Holopainen

Kuvissa

 

Linnankirkon torni näkyy pääkadun päässä.

Maahan kiinnitetyt muistolaatat eivät anna unohtaa holokaustia.