Hiljaisuuden retriitti - tie rukoukseen ja sisimmän kuuntelemiseen

 

Jeesus sanoi aikanaan väsyneille opetuslapsilleen: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää” (Mark. 6: 31). Toisessa kohtaa hän kutsui: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt. 11: 28).

 

Kristillinen hiljaisuuden retriitti pohjautuu tähän kutsuun ja ihmisen sisäiseen kaipaukseen. Retriitti (eng. retreat) käsitteenä merkitsee vetäytymistä ja myös suoja- ja turvapaikkaa. Retriitin merkitys avautuu itselleni näin: vetäydyn hetkeksi hiljaisuuteen, jotta pääsisin lähemmäs itseäni ja Jumalaa. Seuraan kaipaustani, jotta hiljaisuus voisi raivata sisimmässäni tilaa olennaisen kuulemiseen ja voisin kokea eheytymistä. Mitä Jumala haluaa minulle sanoa ja mihin hän minua kutsuu?

 

Hiljaisuuden retriitti on usein viikonvaihteen mittainen. Perjantain aloitusilta on vielä hiljaisuuteen laskeutumisen, informaation ja keskustelun aikaa. Myöhemmin illalla alkaa sunnuntai-iltapäivään jatkuva keskustelemattomus, johon jokainen osallistuja sitoutuu.

 

Hiljaisuuden retriitti irrottaa meidät tavanomaisesta arjestamme. Useita kertoja päivässä kokoonnutaan yhteisiin rukoushetkiin, mietiskelyrukoukseen, virikepuhetta kuulemaan ja ruokailemaan yhdessä. Yhdessä osallistutaan myös messuun, ehtoolliselle. Toki hiljaisuuden retriitti tarjoaa mahdollisuuden myös yksinoloon, ulkoiluun ja lepoon. Jokaisella on oma huone, jossa saa olla kaikessa rauhassa. Olennaista retriitissä on olemisen tapa, jossa ei tarvitse olla ketään varten, ei suorittaa eikä mahtua muotteihin. Jokainen voi olla omalla tavallaan, toisia ei tarkkailla eikä arvostella. Kontaktia ei tarvitse hakea eikä vältellä.

 

Hiljaisuus voi puhutella, siunata ja hoitaa meitä ihmeellisellä tavalla. Voimme myös paeta hiljaisuutta pelätessämme sen nostavan vaikeita tunteita ja ajatuksia pintaan. Ei retriitti aina olekaan vain rauhoittava ja miellyttävä kokemus, sillä hiljaisuus saattaa nostaa esiin ahdistusta ja torjuttuja, kipeitä tunteita. Hiljaisuuden siunaus voi kuitenkin olla siinä, että tulee tietoiseksi sisimmän syvimmistä kipukohdista. Akuutissa, syvässä elämänkriisissä olevalle retriitti saattaa kuitenkin muodostua liian raskaaksi ja silloin voi olla hyvä odottaa pahimman ajan ohitse.

 

Tärkeä huomio on myös se, että kenenkään ei tarvitse antaa selontekoa siitä, mitä on retriitissä kokenut. Jokainen saa säilyttää kokemansa itsensä ja Jumalan välisenä asiana. Usein vasta myöhemmin huomaa, miten hiljaisuuden aika on vaikuttanut. Myöskään retriittiin tullessa ei osallistujan tarvitse jakaa mitään omasta elämästään toisille osallistujille. Retriiteissä olemme vapaita titteleistä ja elämänkokemustemme jakamisesta. Olemme kaikki yhdenvertaisia. Olen kuullut monen kertovan kokemuksesta, että yhteisessä hiljaisuudessa voi kokea suurta yhteenkuuluvuutta, vaikka toiset osallistujat olisivat täysin vieraita.

 

Vaikka hiljaisuuden tila onkin pohjimmiltaan sisimmässämme, voi sen löytämistä helpottaa retriitin puitteet rauhallisen ja kauniin luonnon äärellä. Retriitin ohjaajat tekevät parhaansa valmistellessaan paikan sekä hoitaessaan käytännön asiat ja ohjelman, jotta retriittiin osallistuja voisi kokea hiljaisuuden, yhteisten rukoushetkien ja ympäristön puitteiden hyvää tekevän vaikutuksen.

 

Lappeenrannan seurakunnat ovat järjestäneet hiljaisuuden retriittejä jo vuodesta 1995 lähtien ja yhä jatkamme tätä arvokkaaksi koettua työtä. Myös hiljaisuuden iltoja, lyhyitä arkiretriittejä ja hiljaisuuden messuja järjestetään. Valtakunnallisella tasolla lisätietoa hiljaisuuden viljelystä ja retriiteistä saa Hiljaisuuden Ystävät ry:n sivuilta.

 

 
 Outi Apell

 kappalainen

 Lappeenrannan seurakunta
 p. 040 3126 304

 Outi Apell toimii Lappeenrannan seurakuntayhtymän yhteyshenkilönä hiljaisuuden viljelyyn liittyvissä asioissa.