Uutislistaukseen

Yllätysluostari matkalla Valamoon

Ystävyysseurakuntatyöryhmän retki Viipuriin ja Valamoon oli niin suosittu, etteivät kaikki mahtuneet mukaan. Bussilastillinen Karjalasta kiinnostuneita seurakuntalaisia vietti päivän Valamossa ja näki matkalla monta kirkon paikkaa – ja uudelleen rakennetun luostarin.

Levashovon muistomerkki_THUMB.jpg

SEURAKUNTIEN YSTÄVYYSSEURAKUNTATOIMIKUNNAN sihteerin, Sammonlahden seurakunnan lähetyssihteerin Marita Smedsin mukaan Viipurin ja muut lähialuematkat ovat suosittuja.
      – Kevään matka Valamoon ja Viipuriin täyttyi nopeasti ja lopuksi piti jo myydä ”ei oota”, hän sanoo.
        Matkalle mukaan päässeet olivat tyytyväisiä matkaan. Matkanvetäjänä toimi ystävyysseurakuntatoimikunnan puheenjohtaja Ilpo Talikka ja käytännön asioista huolehti hänen ja Maritan lisäksi myös Antti Musakka, joka piti monta vuotta lomakylää Pyhäjärvellä. Kuskiksi olimme myös saaneet oman ihmisen, Revon Jukan. Hyvissä käsissä siis matkattiin. Viipurin kirkkoherra Vladimir lähti mukaamme Viipurista ikään kuin siunaukseksi matkallemme.

OLEN PITÄNYT itseäni keskivertoa nohevampana Venäjän tuntijana, olenhan opiskellut kieltäkin, mutta oppaidemme osaaminen ja tietämys oli kyllä ihailtavaa, eikä minulle tullut mieleenikään avata suutani muuta kuin kysyäkseni lisätietoja. Jokainen kirkko ja taistelu tunnettiin ja muistettiin. Menomatkalla teimme pysähdyksen entisen Lintulan luostarin kohdalla ja oppaamme sanoivat epämääräisesti, että menemme katsomaan ”Lintulan paikkaa”. No, osoittautui, että Lintulan luostari oli rakennettu uudelleen ja vieressä asuva nunna-asuinen nainen esitteli meille uuden karheaa rakennusta.
              Retken pysäyttävin kokemus oli Levashovon hautausmaa, jonne kurvasimme kohta Viipurin jälkeen. Olen asunut Leningradissa ja kulkenut kaupunkiin ja sieltä pois satoja kertoja. Silti en tiennyt Levashovon hautausmaasta, siitä, että sinne on haudatta tuhansia ja taas tuhansia Stalinin teloittamia ihmisiä. Pisto sydämessäni vaimeni hieman, kun kuulin, ettei joukkoteloituspaikasta tiedä kaikki paikallisetkaan, vaikka sen olemassa olosta on tiedetty jo Neuvostoliiton loppuvaiheista asti.
               Hautausmaata on kunnostettu ja sinne on pystytetty pieni museo ja lukuisia muistomerkkejä. Jokaisen silmäkulmassa kimalteli kyynel kun yhdyimme virteen suomalaisten uhrien muistomerkillä.

KÄKISALMEN PIKKU kaupungissa vietetyn yön jälkeen matkustimme kantosiipialuksella Valamon saareen, jossa meitä opasti mainio Svetlana, joka opettaa talvet tanssia ja toimii kesät oppaana Valamossa. Hän myös asuu saarella ja kertoi, että siellä asuu satoja henkilöitä, jotka eivät ole luostarin asukkeja. Munkit tahtoisivat elää askeettisesti ja hiljaisesti, mutta he ovat joutuneet antamaan periksi turismille ja sen mukanaan tuomille asukeille: ilman matkailun tuomaa rahaa, luostaria ei voitaisi pitää yllä.
             Tuntui hieman tekopyhälle vetää housujen päälle kietaisuhame ennen luostarin alueelle menoa, mutta muukaan ei auttanut: pukeutumiskoodi on edelleen tarkka, eikä päivystävän munkin valvova silmä antanut armoa huivitta tai hameetta sisään yrittäviä naisia kohtaan. Valvonta oli tarkkaa myös alakirkossa, jossa oli meneillään hartaus. Tilaan ei todellakaan päässyt kuin hollitupaan, vaan mielen piti malttaa ja odottaa hartaampien ihmisten tulevan ulos ennen kuin ovi aukeni. Kirkot – alakirkon lisäksi luostarissa on yläkirkko – ovat säväyttävän kauniita ja venäjää puhunut pappi saarnasi viisaita sanoja yksinäisyydestä.

KUIN PISTEENÄ i:n päälle saimme osallistua pieneen konserttiin ennen poislähtöä yhdessä luostarin kappeleista. Pietarin konservatoriosta vierailulle tullut kvartetti esitti kirkkomusiikkia sekä Valamo-laulun niin sulokkaasti, että yleisö jähmettyi ihailusta. Kiitoksena suomalaisille, jotka olivat pitäneet huolta Valamon kalleuksista sodan aikana, kvartetti esitti yhden Valamo-laulun säkeistön suomeksi.
       Kotimatkalla poikkesimme vielä ystävyysseurakuntamme Viipurin Pietari-Paavalin kirkossa kahvilla ja kiittämässä kaikesta siitä, mitä meillä on.
        Seuraavalle reissulle kannattaa ehkä varata kaksi bussia, jotta kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.

MARJATTA KUPIAS

 

Wed Jun 15 15:34:00 EEST 2016