Arkistoa tutkimassa

Joutsenon nykyisen kirkon vihkimisestä tulee 23.8.2012 kuluneeksi sata vuotta. Ensi sunnuntaina, eli 22.08.2021 vietämmekin satavuotisjuhlia 1920-luvun kirkkokäsikirjan mukaisesti. Etsiessäni seurakunnan arkistoista aikakauden kirkkokäsikirjoja, osuin sattumalta vielä paljon vanhempaan kirjaan. Hyllyssä oli ruotsinkielinen kirja ”Raamatun kertomuksia” vuodelta 1799.

Vanha kirja laittoi ajatukseni liikkeelle. Vuonna 1799, eli 222 vuotta sitten, Joutseno oli koko Kaakkois-Suomen lailla osa Venäjän keisarikuntaa ja ”vanhaa Suomea”. Venäjän keisarina oli lyhytaikainen ja ristiriitaisia mielipiteitä herättänyt Paavali I. Napoleonin sotia käytiin Keski-Euroopassa ja muutaman vuoden kuluttua niiden aallot tulisivat lyömään näillekin seuduin. 

Joutsenossa pappeina olivat silloin Johan Giös ja Johan Gabriel Lundan. Näistä edeltäjistäni minulla ei itse asiassa ole mitään muuta tietoa kuin virassaolovuodet. Hallintokielinä olivat ruotsi ja saksa, joten arvaan, että papit saattoivat hyvinkin olla alun perin ruotsinkielisiä. Se ehkä tuntuu ruotsinkielisen kirjan myötä itsestään selvältäkin asialta. Jumalanpalvelukset olivat toki olleet kansankielisiä jo pitkään. Vaikka valta oli vaihtunut Ruotsin kruunulta Venäjälle jo reilu viisikymmentä vuotta sitten, oli luultavastikin tavallisen Joutsenolaisen elämä pysynyt melko lailla samanlaisena kuin ennenkin. Ja Joutsenon seurakunnalla oli käytössä verrattain uusi 1760-luvulla rakennettu puukirkko, vaikka ikää seurakunnalla oli kuitenkin jo 160 vuotta. Tuo puukirkko tulisi sitten tuhoutumaan tulipalossa keväällä 1918.

Ainakin tämä hetken pysähtyminen vanhan kirjan äärellä vei ajatukseni omaan paikkaan Joutsenon seurakunnan kristittyjen pitkässä ketjussa. Ketju jatkuu minusta kauas taaksepäin, mutta myös eteenpäin kohti tulevaisuutta.

"Kiitävi aika, / 
vierähtävät vuodet, / 
miespolvet vaipuvat unholaan. / 
Kirkasna aina / 
sielujen laulun / 
taivainen sointu säilyy vaan." 
(Vk 30)

Tero Kalpio
Kirkkoherra
Joutsenon seurakunta

Etsikonaikoja


Hiljattain julkaistu raportti maapallon ilmaston tilasta sai ymmärrettävästi paljon tilaa mediassa. Ilmastonmuutos on mennyt huonompaan suuntaan nopeammin kuin on arveltu. Sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet koko maapallolla. Monin paikoin on suuria kuivuudesta johtuvia metsäpaloja. Toisaalta taas suuret ja tuhoisat tulvat ovat yleistyneet. Oma kesämme oli selkeästi normaalia kuumempi ja aiheutti monille ihmisille tuskaa. Unet jäivät vähiin, ja päivisin projektit jäivät tekemättä, kun yritettiin suoriutua jotenkin olemisesta.

Tiedemiehet ovat laskeneet, että 1,5 celsiusasteen lämpötilan nousu maapallolla saattaisi pitää sään ääri-ilmiöt vielä sellaisina, että niiden kanssa voisi elää. Tämä kuitenkin vaatisi nopeaa luopumista fossiilisista polttoaineista. Ongelma ei olekaan siinä, etteikö meillä olisi tarvittavia tekniikoita ja tietotaitoa. Ongelma on siinä, että poliittiset päätöksentekijät eivät taivu tekemään tarvittavia päätöksiä pelätessään äänestäjien hylkäävän heidät seuraavissa vaaleissa. Totta onkin, ettemme me halua luopua korkeasta mutta niin kuluttavasta elämäntyylistämme. Tosiasia kuitenkin on se, ettemme me voi kuluttaa entiseen tyyliin, jos tahdomme, että lapsemmekin jotenkin täällä voisivat elää. Siispä äänestä mieluummin sellaista poliitikkoa, joka selkeästi lupaa tehdä päätöksiä, jotka säästävät maapalloamme – vaikka se laskisikin aineellista elintasoasi.

Ongelman ydin ei ole siinä, että yksijumalaiset uskonnot tuhoaisivat maapalloamme. Näinhän meille on yritetty kertoa jo useamman vuosikymmenen ajan. Ongelma on siinä, että meiltä on viety usko Jumalaan, ja meistä on tehty materialisteja. Aiemmat sukupolvet uskoivat Jumalaan ja sen myötä viettivät säällistä ja kohtuullista elämää. Meistä on yritetty tehdä materialisteja – ja sen myötä tietenkin ateisteja – jo vuosikymmenten ajan. Siinä on onnistuttukin huomattavan hyvin. Kansalaiset ovat huomanneet, että Jumalan hylkäämällä ja rahaan panostamalla saa paljon paremman aineellisen elintason. Ongelmana on vain ollut se, että maapallo ei ole kestänyt tällaista kulutusjuhlaa. Olemme naureskelleet sellaisille, jotka puhuvat Jumalasta. Olemme ottaneet kohtalomme omiin käsiimme. Ja tässä sitä nyt ollaan. Nyt ovat tulleet eteemme todelliset etsikonajat.

Tämän vuosikymmenen aikana on saatava maapallostamme hiilineutraali. Vieläkin on niitä, jotka uskovat ihmisen onnistumiseen omin voimin. Itse en lukeudu tähän joukkoon. Ymmärrän varsin hyvin, että suuri tieto ja taidokkuus ovat vaarallisia asioita turmeltuneen ihmisen käsissä. Ihminen ei luovu nykyisestä elintasostaan. Poliitikot eivät uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä.

Onnistumisen edellytykset riippuvat siitä, kuinka me suhtaudumme elävään, kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jolla muuten on ohjat koko ajan käsissään. Vain ihmisen hengellinen herääminen avaa ovet auvoisaan tulevaisuuteen. Kristityn ei tarvitse etsiä elämänsä tarkoitusta kuluttamisesta. Se löytyy aivan muista asioista. Tähän asti olemme kirkoissa puhuneet oikeastaan vain ihmisen hengellisestä heräämisestä koskien etsikonaikoja. Nyt meillä on etsikonaika myös siinä mielessä, että saammeko tehtyä tarpeelliset päätökset koskien ilmastonmuutosta. Kysehän on pohjimmiltaan siitä, voimmeko me ihmiset elää tulevaisuuden maapallolla.

Pentti Berg
Kirkkoherra
Lauritsalan seurakunta

Kiitollisena tästä

Hautausmaatyössä kausiluontoisuus on leimaava tekijä. Muistelen helmikuun lyhyitä valottomia päiviä. Talvella perustyötä on vähemmän ja suhteessa siihen myös henkilöstöä. Talvilomien pyöriessä ja tilanteiden tullen, saattaa suurimmillakin hautausmailla aamun pimeässä ja lumituiskussa saapua työhön muutaman viikon ajan vain yksi tekijä. Vakituisella henkilöstöllä on talvellakin kädet täynnä työtä. Mennään sulattamaan, kaivamaan ja peittämään hautoja, poistamaan lunta ja estämään liukkautta ja hoidetaan mm. työhömme kuuluva toimistohomma ja tärkeimpänä tietysti huolehditaan vainajista, kappeleista ja siunaustilaisuuksista.

Rutiineja pyöritettäessä on samaan aikaan valmistauduttava tulevaan kasvukauteen ja hautojen hoitokauteen. Otetaan vastaan ja laskutetaan kesän hautahoitoja, pestään hautahoitotikkuja ja liimataan niihin tarrat, rekrytoidaan 60 kesä- ja kausityöntekijää, varmistellaan ja tarkennellaan syksyllä sovitut kukkatilaukset (n. 28 000 kpl taimia), tilataan multaa, lannoitteita, kalkkia, siemeniä ym. tarvikkeita, valmistellaan kevään työkalujen ja koneiden ostot ja vaihdot ja poistetaan puita, suuria puiden oksia ja pensaita. Viime talven aikana myös suunniteltiin kevään uusia istutuksia, kuten Rauhan hautausmaan suojaistutukset ja aikataulutettiin hautausmaiden saneeraus- ja rakentamissuunnitelmia, kuten Ristikankaan muistelupaikalle tehtiin. Tämä kaikki em. kuului olennaisesti noihin talven hetkiin, mutta ennen kaikkea tällä tähdättiin tulevaan.

Nyt, tässä hetkessä, mitä ympärilläni havaitsenkaan? Vasta leikatun nurmen tuoksun, leikkureiden ja koneiden ahkeran työäänen ja iloista puheensorinaa työn tekemisen keskeltä. Eläköön työn ilo! Näen kauniita kesäkukkia istutettuina haudoilla ja ennen kaikkea koko kukoistavan hautausmaan puistoalueen työntekijöineen ja kävijöineen lämmön, valon ja värien keskellä. Tunnelmia Lappeenrantalaisilla hautausmailla löytyy erilaisia. Jokainen hautausmaa on omaleimainen. Yksi on kaupungin vilinän keskellä hyvin timminä sekä puutarhamaisena ja toinen rauhaa huokuvana metsäisenä hautausmaana ja kaikkea siltä väliltä. Eläköön myös paikallisuuteen liittyvät historia ja perinteet!

Yhtenä kesäiltana viikko sitten Ristikankaan hautausmaalle kävellessäni koin suorastaan juhlallisen tunnelman. Sen tekivät ympäröivä lähiluonto, hautausmaan rauha, hiipuvan hellepäivän viileys, lintujen laulu, kielojen tuoksu ja hyvä mieli sisälläni. Helppoja ja yksinkertaisia asioita saavuttaa näissä hetkissä, mutta kuinka paljon niistä voikaan iloita!

Ihan jokaisella on mahdollisuus saavuttaa omassa työssään tai arjessa ja elämässä tällainen tunnelma. Sehän tiedetään, että kaikkina hetkinä näin ei voi olla. Mutta silloin, kun asiat ovat tässä mallissa ja kun niin paljon on suunniteltu ja valmisteltu näitä hektisiä hetkiä varten, pitää näissä tunnelmissa paistatella ja loistaa!

Toivon kesän lämpöä ja valoa jokaisen elämään.

Seija Kuosmanen
Hautaustoimen päällikkö

Että kukaan ei jää yksin


Minulla oli etuoikeus osallistua ”Että kukaan ei jää yksin” -webinaariin. Webinaarin hartauden piti piispa Kaisamari Hintikka. Piispan hartaus pohjautui tuttuun Laupias samarialainen -kertomukseen (Luuk. 10:29–37), jossa rosvojoukko hyökkäsi miehen kimppuun ja ensimmäiset paikalle saapuneet kulkivat ohi. Piispa sai minut miettimään tuttua kertomusta aivan uudesta näkökulmasta.

Laupias samarialaisen kertomus lähtee kysymyksestä Jeesukselle: Kuka on minun lähimmäiseni? Kertomuksen kautta Jeesus haastaa meitä olemaan myötätuntoisia lähimmäisiä kohtaan. Mutta kertomuksessa mainitaan rosvojoukko vain heidän tekojensa kautta. Riittäisikö meidän myötätuntomme näkemään heidät ihmisinä, joissa on myös rakastettavia puolia, eikä vain heidän huonot valintansa? Koskeeko Jeesuksen kehoitus ”mene ja tee sinä samoin” kertomuksen lopussa meitä joka tilanteessa, vai voiko lähimmäisen kuitenkin valita?

Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) johtavan asiantuntijan Taina Laajasalon mukaan väkivallan taustalla on usein ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia. Väkivalta on siis usein oireilua jostain, ei itsetarkoitus. Tutkimus osoittaa, että vanhempien rakkaus suojaa nuorta rikollisuudelta vielä 14–19-vuotiaanakin, vaikka kehitys olisi aiemmin mennytkin huonompaan suuntaan. Laajasalo muistuttaa, että kaikilla ihmissuhteilla on merkitystä. Myös kaverisuhteilla ja muilla kodin ulkopuolisilla suhteilla on suojaava merkitys vanhempien rakkauden lisäksi. Aina on siis toivoa ja yhteydellä todella on merkitystä. 

Myös Presidentti Sauli Niinistö kannusti terveydyksessään, että ”jokainen meistä voi tukea nuorta ihmistä ja osoittaa välittämistä. Pieneltäkin tuntuvalla eleellä voi olla sen kohteelle suuri vaikutus.”  Niinistö pitää erittäin vahvana ja tärkeänä viestinä sitä, että kirkko kannustaa kaikkia toimimaan niin, ettei kukaan jää yksin. Nähdään siis toisemme ihmisinä ja uskalletaan tehdä pieniä, tärkeitä eleitä kaikkia kohtaan.

Jumala,

Suurenna sydäntäni, että se olisi kyllin suuri ottamaan vastaan sinun rakkautesi suuruuden.
Suurenna sydäntäni, että se voisi ottaa sisäänsä kaikki ne ympäri maailman, jotka kaipaavat sinua.
Suurenna sydäntäni, että sinne mahtuisivat kaikki nekin, jotka eivät ole kauniita silmissäni ja joita en haluaisi koskea.

Tätä me pyydämme.

Jeesuksen nimessä, joka meni niiden luokse, joista muut käänsivät katseensa pois, Jeesuksen nimessä, joka kosketti parantaakseen ja kutsuakseen mukaan – ja joka kutsuu meitä seuraamaan askelissaan.

Aamen.

(Rukous Angolalaisen rukouksen mukaan)

Paula Seppänen
Erityisnuorisotyönohjaaja
Yhteisten työmuotojen edustajana johtoryhmässä 2021-2022

Hyvinvointia ja tukemista työssä

Ihmisen hyvinvointi on edellytys ihmisen kyvylle tehdä työnsä hyvin. Siksi se on erinomaisen tärkeää – työssä onnistumisen edellytys. Hyvinvoinnin ja työssä onnistumisen edistäminen kuuluvat sekä työnantajalle että työntekijöille. Kumpikaan osapuoli ei voi yksin luoda tai olla vastuussa (työ)hyvinvoinnista. 

Yksi työhyvinvoinnin tärkeimmistä tekijöistä on hyvä esimiestoiminta sekä sitä tukeva aktiivinen, luottamuksellinen ja yhteistyökykyinen työyhteisö. Töiden selkeä suunnittelu ja toteutus sekä siihen liittyvä palaute ja arviointi mahdollistavat työhyvinvoinnin ylläpidon ja kehittymisen. Esimiestyöhön ja johtamiseen kuuluu myös hyvä perehdyttäminen.

Perehdyttämisellä tarkoitetaan työntekijän opastamista uusiin tehtäviin sekä uusien asioiden opastamista työntekijöille. Uusien asioiden perehdyttämistä tarvitaan esimerkiksi tilanteissa, joissa työtehtävät muuttuvat taikka otettaessa käyttöön uusia ohjelmia, koneita, tai laitteita. Perehdyttämisessä työntekijää tulee kannustaa aloitteellisuuteen ja omatoimisuuteen.

Henkilöstöjohtaminen ja esimiestyö mahdollistavat osaltaan työssä onnistumisen, sekä työn hyvän tekemisen. Hyvästä henkilöstöjohtamisesta työpaikoilla vastaavat esimiehet. Työtekijän on omalta osaltaan mahdollistettava hyvä henkilöstöjohtaminen. Tämä edellyttää avointa, rehellistä ja asiallista palautetta, sekä aktiivista ja aloitteellista työotetta.

Aina ei jaksa, joskus ihminen väsyy, työ ei suju. Silloin tarvitaan työkyvyn tukemista. Työkyvyn tukeminen on työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyötä. Sen tavoitteena on turvata jokaisen työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja säilyminen mahdollisimman hyvänä. 

Työkyvyn tukeminen on jokapäiväistä toimintaa, arviointia ja seurantaa. Aktiivisen tuen malli konkretisoi tätä tukea. Aktiivisen tuen malli sisältää toimintaohjeet varhaisen tuen, tehostetun tuen ja työhön paluun tuen toteuttamiseksi. Tuki on aloitettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jo pienien merkkien perusteella. On parempi ottaa asiat puheeksi ennakoiden, kuin selvittää esim. pahasti kriisiytynyttä tilannetta.

Kaveria ei jätetä - yhdessä tehden asioilla on tapana järjestyä. Hyvinvointi ei ole itsesäänselvyys, siihen kannattaa panostaa. Oman vastuun ymmärtäminen ja oma panostus omaan työkykyyn on ehkä kaikkein tärkeintä. Hyvä henkinen ja fyysinen hyvinvointi mahdollistaa muutenkin hyvän elämän.

Hyvää elämää kaikille toivoen
henkilöstöpäällikkö Jussi Korpinen

Kirkon blogeja

Seuraa Suomen ev. lut. kirkon muita blogeja täällä.

kirkossa kuulutettu blogi