Aarre Heinoselle liikunta ei ole rasite

Aarre Heinonen lahjoitti autonsa Afrikkaan. Matkat niin asioille kuin harrastuksiin taittuvat sauvakävellen.

Aarre Heinonen pelaa joka viikko myös kuulapeli bocciaa diabetesporukan kanssa.AARRE HEINONEN on varustautunut kadehdittavan hyvin tammikuun paukkupakkasiin. Päätä suojaa viiman poissapitävä karvalakki, käsien ahavoitumista ehkäisevät tiiviit nahkarukkaset ja jalkoja lämmittävät pitkävartiset, lapikkaiden tyyliset saappaat.

Edes kylmä sää ei lukitse Heinosta neljän seinän sisälle, vaikka miinusasteet saavat astmaa sairastavan miehen hengityksen helposti vinkumaan. Heinosen on saatava raitista ilmaa ja fyysistä rasitusta joka päivä vähintään puolen tunnin tai kolmen vartin verran.

– Rakastan Pallonrannan maisemia, Ainonkadulla asuva Heinonen kertoo.

– Yritän myös vaihdella kävelyreittejä, koska sitä tallaa helposti vain samaa ”latua”.

LIIKUNNASTA ON tullut Heinoselle jo tapa, ja hän alkaa olla tuttu ja tunnistettava liikkuja Lappeenrannan kaduilla. Kävelyharrastus tarkoittaa Heinoselle omaa aikaa, joka vahvistaa fysiikkaa ja selkiyttää ajatuksia.

– Asuinkumppanini on vakavasti sairas, ja toimin tällä hetkellä myös omaishoitajana. Hyvä kunto ja lihasvoimat ovat siksi tarpeen.

Kävelyn lisäksi Heinonen jumppaan joka aamu puolisen tuntia vahvistaakseen vioittunutta lannerankaansa.

– Lääkäri totesi ironisesti, ettei sitä kukaan voi toisen puolesta tehdä.

Heinosen onneksi hän tottui aamujumppaan työskenneltyään lähes 40 vuotta Lappeenrannan kaupunginteatterin näyttelijänä. Heinonen oli tunnollisesti läsnä Sonja Tammelan vetämissä lämmittelyharjoituksissa, jotka eivät aina kiinnostaneet miespuoleisia kollegoja.

– Näyttelijäntyössä joutuu taipumaan monenlaisiin fyysisiin suorituksiin, kuten tanssimaan. Hyvä kunto on vain plussaa, edelleen harrastelijateatterin jäsenenä esiintyvä Heinonen tietää.

Keväällä hänet nähdään myös seurakuntien pääsiäisajan draamassa ”Via Crucis – Ristin Tie”.

KOULUAIKOJEN liikunnasta Heinonen muistaa voimistelutunneilla kokemansa huonommuuden tunteen.

– Vartuin köyhissä oloissa kasvattilapsena, ja olin hintelä, ujo ja hiljainen. Siihen nähden on ihme, että ponnistin myöhemmin ammattinäyttelijäksi.

Voimistelutunnit eivät onneksi tappaneet liikkumisen motivaatiota, jota myös tuttavat ovat penänneet Heinoselta.

– En osaa vastata siihen muuta kuin, etten koe liikuntaa rasitteeksi, usein myös kyytitarjouksista kohteliaasti kieltäytyvä Heinonen sanoo.

Vaikka Heinonen ei ole asettanut liikkumiselleen sen kummempia kunnonkohotustavoitteita tai määrällisiä maaleja, tuttavat arastelevat tarjoutua hänelle lenkkiseuraksi.

– Kumppanini ei lähde kanssani kävelylle, koska pidän kuulemma liian kovaa vauhtia.

– Kuulen usein myös kommenttia ”jokos sinä viuhahdit”, kun kävelen sauvojen kanssa, Heinonen hymähtää.