Hiljaisuutta jakamassa

Varhaiskasvatuksen lastenohjaajat Anne, Tuula, Sari ja Ville astuvat päiväkodin ovesta sisään isojen kassien kera. Kohta on alkamassa näytelmä lapsille. Tämänvuotisen näytelmän nimi on Hiljaisuuden lahja. Sen kesto on noin 30 minuuttia.

Näytelmä kertoo tärkeästä aiheesta – Hiljaisuudesta. Näytelmä sopii kaikille uskontokunnasta- tai katsomuksesta riippumatta. Tällä tärkeällä aiheella haluamme viestittää pysähtymisen tärkeydestä. Vain pysähtymällä ja rauhoittumalla lapsi ja aikuinen voi huomata ympärillä olevan kauneuden ja saa samalla sisimpäänsä rauhaa ja levollisuutta. 

Varhaiskasvatuksen päiväkotimentoreina kierrämme tämän esityksen kanssa kaikki kaupungin päiväkodit, jotka ovat halunneet esityksen päiväkotiin.

Tänä keväänä ennen poikkeusolojen alkamista esityksiä oli 48 ja lähes 2200 lasta näki näytelmän.

Tänään olemme Pontuksen päiväkotikoululla ja esitämme näytelmän kaksi kertaa. Lähes 250 lasta näkee näytelmän.

Ensin täytyy kuitenkin laittaa näyttämö valmiiksi (rakentaa metsä, koti ja rautakauppa) sekä vaihtaa roolivaatteet ylle.

Kello on 9.00 ja ensimmäiset lapset saapuvat vähän hämärään saliin. Kanteleen sävelet johdattavat lapset saliin ja esitys voi alkaa:

”Hiljaisuus laskeutuu, annan rauhan tulla. Leikit, juoksut unhottuu, on paikka hyvä mulla” sekä ”Jos haluat kuiskata nimesi mulle, olisin iloinen. Aivan hiljaa puhumalla tutustuu parhaiten.”

Nämä kaksi Lasten virsikirjassakin esiintyvää laulua johdattelevat meidät näytelmään.

Aino-tyttö saapuu lavalle. Hän on vilkas ja kovaääninen eskarilainen, joka ei ehdi hiljaisuuden äärelle pysähtymään.

On tulossa äidin syntymäpäivä ja äidin ainoa lahjatoive on hiljaisuus. 

Aino haluaisi täyttää tuon äidin lahjatoiveen, mutta hän ei tiedä, mistä sitä hiljaisuutta voisi ostaa. Niinpä hän lähtee takapihan takana olevaan rautakauppaan. Rautakauppias ei kuitenkaan voi Ainoa auttaa, koska hiljaisuutta ei voi ostaa kaupasta.

Välillä yleisökin heittäytyy mukaan vuoropuheluun Ainon kanssa ja antaa hyviä vinkkejä.

Pupu tulee paikalle, mutta hän pelkää Ainon kovaäänisyyttä ja piiloutuu puun taakse.

Aino (Sari Alamäki) ottaa äidilleen talteen hiljaisuutta.Aino ei tunnu löytävän hiljaisuutta mistään ja hän tulee surulliseksi. Yhtäkkiä alkaa satamaan lunta (hallaharso nousee ja laskee kauniin klassisen musiikin soidessa taustalla) ja Aino huomaa alas laskeutuvien hiutaleiden kauneuden ja äänettömyyden ja ymmärtää, mitä äiti tarkoittaa. Aino kerää hatun täyteen hiljaisuutta ja juoksee äkkiä kotiin.

Aino antaa äidille lahjan, oman myssyn. Hämmästynyt äiti ei ymmärrä saamaansa lahjaa. Aino kehottaa äitiä kuuntelemaan myssyä, koska myssy on täynnä Ainon keräämää hiljaisuutta.

Aino on onnellinen löytäessään hiljaisuuden. Hän koki hiljaisuuden rauhoittavana ja hyvänä hetkenä ja yhdessä äidin kanssa he sopivat tekevänsä jatkossakin retkiä hiljaisuuden äärelle metsään.

Näytelmä lähenee loppuaan. Lopuksi jaamme yleisölle hiljaisuutta, jota he säilövät, kuka minnekin. Salista poistutaan hiljaisuuden vallitessa ison hallaharson alta, Sibeliuksen soidessa taustalla.

Näytelmä pohjautuu Elina Karjalaisen Satu hiljaisuudesta -tekstiin, jota olemme muunnelleet.

Seurakuntien varhaiskasvatuksen mentorit tekevät varhaiskasvatusyhteistyötä kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa alueittain.

Lisätietoja
Sari Alamäki p. 040 3126 871, sari.alamaki@evl.fi (Sammonlahden alue)
Anne Seino p. 040 3126 241, anne.seino@evl.fi (Lauritsalan alue)
Tuula Talonpoika p. 040 3126 873, tuula.talonpoika@evl.fi (keskustan alue)
Ville Piira p. 040 3126 882 (Joutsenon alue) (virkavapaalla 31.12.2020 asti)