Kuorolaisen koronaääni 

Kuvassa Luukaskuorolaiset valmistautuvat laulamaan suvivirren, virsi 571, FB-livelähetyksessä Lauritsalan kirkon pihalla.

Kuvassa Luukaskuorolaiset valmistautuvat laulamaan suvivirren, virsi 571, FB-livelähetyksessä Lauritsalan kirkon pihalla

Kuorolaisen koronaääni on käheä. Käheä, koska emme ole kunnolla päässeet ääntämme avaamaan ja laulamaan. 
Maaliskuussa 2020 harjoitukset keskeytyivät juuri kun olimme aloittamassa Ylös Jerusalemiin -tapahtumaan valmistautumista. Alkoi koronakevät, joka oli varmasti jokaiselle kansalaiselle mieliinpainuva. Luukaskuorolaiset kokoontuvat ja vaihtavat ajatuksiaan yhteisessä WhatsApp-ryhmässä. Tämä ryhmä täyttyikin pian kannustuksista, myötäelämisestä, rukouksista ja lauluista. Oli ihanaa tuntea yhteisöllisyyttä karanteenin keskellä. Erilaiset livestreamit, netti- ja radiolähetykset eri seurakunnista alkoivat ja Lauritsalan ensimmäiseen radiokirkkoon pääsimmekin osallistumaan 29.3. Huhtikuussa lähetimme Timolle stemmanauhoja, joista hän kokosi hienosti äänitteenä virren 930. Näin pääsimme omalta osaltamme myös messuun osallistumaan. Timo vielä jaksoi koostaa virrestä videon ja liitti mukaan kuorolaisten ottamia valokuvia. Video on yhä katsottavissa lprseurakunnat-YouTube-kanavalla: 
Virsi 930 Sinun edessäsi painamme päämme - YouTubeLinkki avautuu uudessa välilehdessä.

Toukokuun viimeisenä lauantaina, 30.5., päätimme vielä kevätkauden lopuksi kokoontua turvallisin välimatkoin Lauritsalan kirkon pihalla. Samalla osallistuimme Suvivirsi-tempaukseen  ja teimme älypuhelimella livelähetyksen sosiaaliseen mediaan. Saimme paljon kuulijoita ja yhdessä laulajia virtuaalisti  mukaan – ja olipa joitakin seurakuntalaisia tullut myös paikan päälle. Tämä oli hauskaa – ja  tähän oli ilo lopettaa kevätkausi ja aloittaa kesäloma. Katso video Facebookista.Linkki avautuu uudessa välilehdessä 

Kuvassa Luukaskuorolaiset tapaavat toisiaan etäyhteydellä ja yrittävät laulaa samaan aikaan.
Kuvassa Luukaskuorolaiset tapaavat
toisiaan etäyhteydellä ja yrittävät
laulaa samaan aikaan.

 

Syksyllä palasimme kuoroon suurin toivein ja odotuksin. Moni kuorolainen oli kuitenkin päättänyt jättää koronan – tai muiden syiden – vuoksi kuoroharjoitukset väliin. Päätimme kuitenkin pienemmällä porukalla jatkaa, ohjeistukset ja rajoitukset tarkasti huomioon ottaen.

Saimmekin syksyllä kokea monia voimaannuttavia harjoituksia ja osallistua messuunkin. Jälleen oli aika miettiä uusia toimintatapoja ja keinoja, jotta kuorolainen saisi koronaäänensä kirkkaaksi ja mielensä iloiseksi. Käheys kovasti taas vaivasi  ja tähän vaivaan valmistimme videoita itsemme ja muiden iloksi mm. kirkkomusiikin päivänä ja jouluna.  Näitä tallenteita pääsee kuuntelemaan edelleen:  
Kirkkomusiikin päivä 11.9.2020 Luukaskuoron tervehdys - YouTubeLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Luukku 4. Me Käymme joulun viettohon - YouTubeLinkki avautuu uudessa välilehdessä 

Kuorolaulu on hieno harrastus niin musiikin kuin yhteisöllisyydenkin vuoksi. Vuosia yhdessä laulaneiden sydämet alkavat soittaa samaa säveltä ja siitä voimme olla vain kiitollisia! Uusia laulajia on aina ilo saada mukaan ja kiitämme jokaisesta uudesta kuorolaisesta. Oma taitava kuoronjohtajamme, Timo, ansaitsee suuret kiitokset, kun on jaksanut meitä ohjata ja opettaa kaikki nämä vuodet!

Tästä kaikesta ”koronakäheydestä” kyllä yhdessä selviämme.  Emme pelkää,  vaan luotamme asiat korkeimman käsivarsille:  hyvään hoitoon ja huolenpitoon! 

Johanna Muhli
Kuvat: Luukaskuorolaiset

Kolmanteen ja neljänteen polveen

Katse menneisiin sukupolviin

Sairastuminen ja muut isot elämänmuutokset kääntävät katseen menneisiin sukupolviin. Myös positiivinen elämänmuutos voi saada sen aikaan. Terapeuttinen sukupuutyöskentely alkoi kiinnostaa minua pian esikoiseni syntymän jälkeen. Kiinnostukseni heräsi luettuani perheneuvoja Kirsti Ijäksen kirjan Sukupuu. Siitä muutaman vuoden kuluttua pääsin osallistumaan terapeuttiseen sukupuuryhmään sairaalasielunhoidon erityiskoulutuksessa. Sukupuutyöskentely oli meidän oma toiveemme; se ei vielä silloin ollut osa koulutusta. Meillä oli huippuryhmä ja taitava ohjaaja, jonka kanssa oli turvallista tarkastella myös vaikeita ja kipeitä asioita.

Työskentelyä psykologi-teologi-vertaistukiparina

Viimeisin kiinnostukseni menneitä sukupolvia kohtaan syttyi viime kesänä, kun koronan takia oli aikaa harrastella kaikenlaista kotona. Innostukseni tarttui myös tätiini. Muodostimme psykologi-teologi-vertaistukiparin. Etsimme tietoa erilaisista lähteistä ja törmäsimme mielenkiintoisiin asioihin. Sukulaisia kuvaavat ilmaisut olivat sellaisia, että ne saivat mietteliääksi: ”ihana ihminen”, ”outo”, ”kylän pystyvimpiä kykyjä” ja ”ihminen, josta kukaan ei puhunut tai tiennyt juuri mitään, ihan kuin häntä ei olisi ollut ikinä olemassakaan”. Ihmisistä käytetyt attribuutit kertovat paljon, kuten myös se, mistä ei tiedetä ja mistä vaietaan. Ehkä menneet sukupolvet ovat ajatelleet, että kun jostakin häpeällisestä asiasta ei puhuta, niin sen vaikutus ikään kuin lakkaa. Todellisuudessa tapahtuu kuitenkin juuri päinvastoin. Ihmiset aavistavat, kuulevat ja näkevät yllättävän paljon. Kuva rakentuu pienistä vihjeistä. Me kannamme mukanamme myös tiedostamattomia asioita, joista on vaiettu. Esimerkiksi voimme kantaa itsessämme häpeää, joka ei alun perin ole ollut meidän oma häpeämme. Kyse on taakkasiirtymästä - sukupolvelta toiselle siirtyvästä asiasta, jota ei ole pystytty syystä tai toisesta käsittelemään. 

Sukupolvelta toiselle

Myös nykyinen aivotutkimus, epigenetiikka, todistaa, että ihmisten kokemukset koodautuvat aivoihin ja voivat vaikuttaa jopa kolmanteen sukupolveen. Vuonna 2010 FinnBrain-tutkimusryhmä alkoi selvittää perimän ja ympäristötekijöiden vaikutusta aivoihin. Tutkimuksen johtajana toimiva Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson sanoi eräässä haastattelussa, että epigenetiikka todistaa nyt sen, mitä uskonnon ja etiikan kautta on koetettu jo pitkään julistaa. 
Ajatus kokemusten siirtymisestä kolmanteen ja neljänteen polveen tuntuu raskaalta. Loppuuko huonon periytyminen koskaan? Miten kauan taakkaa pitää vielä kantaa? Kipeimmin se koskettaa, kun sairastunut vakavasti miettii, johtuuko sairaus omista tai menneiden sukupolvien pahoista teoista. Tällaisten pohdintojen lomassa tuon esille Uuden testamentin näkökulman asiaan. Kerron raamatunkohdasta, jossa Jeesus kohtaa sokeana syntyneen miehen. Opetuslapset kyselevät Jeesukselta, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi mies on sokea, hän itsekö vai hänen vanhempansa. Jeesus vastaa opetuslapsille: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa.” Sairaudet eivät ole synnin seurausta.
Usein muistamme vain alun Vanhan testamentin kohdasta, jossa puhutaan kolmanteen ja neljänteen polveen siirtyvistä taakoista. Lopussa Jumala kertoo armosta, joka ulottuu sukupolvelta toiselle. Meillä on mahdollisuus. On asioita, joihin voimme vaikuttaa.

Kertomuksen ylimmällä rivillä – muutoksen mahdollisuus

Ruotsalainen toimittaja ja kirjailija Alex Schulman kirjoittaa kirjassaan Polta nämä kirjeet omasta terapeuttisesta sukupuutyöskentelystään ja sukunsa taakkasiirtymästä. Matkan alussa hän ajatteli, että on sukunsa kertomuksen alimmalla rivillä ja jääkin siihen. Matkan edetessä hän oivalsi, ettei niin tarvitse olla. Hän voi itse valita. Hän voi myös olla ylimmällä rivillä; hänestä voi alkaa uusi parempi kertomus, joka periytyy aina kolmanteen ja neljänteen polveen.

Tällainen muutos on mahdollinen meidän jokaisen kohdalla.

Laura Siitonen
Sairaalapastori ja perheneuvoja
Lappeenranta

Kirjoitus on julkaistu 17.2.2021 Kirkonkello.fi:ssä
Kuva: Marko Siitonen

Varhaiskasvatuksen vuosi 2020

Koronaepidemia toi suuria muutoksia varhaiskasvatuksen vuoteen 2020. Katso video!

Pääsiäisiloa ikäihmisille!

Lappeenrannan ev.lut. seurakunnat haastoivat lapsia, nuoria, perheitä ja yhteistyökumppaneita askartelemaan pääsiäiskortteja ikäihmisten iloksi. Olimme etukäteen selvittäneet muutamasta palvelukodista, että he voivat ottaa vastaan pääsiäiskortteja myös näin poikkeusolojen aikana. Heti luvan saatuamme laitoimme haasteen menemään sosiaalisessa mediassa.

Saimmekin pikaisella, vajaan viikon kestäneellä haasteella kerättyä yhteensä 222 korttia! Iso kiitos kaikille haasteeseen mukaan lähteneille ja korttien tekijöille.

Kortit vietiin perille kiirastorstaina 9.4.2020 Juurakkokadun, Leivontien, Ortamonpuiston ja Penttiläntien palvelukoteihin. Siellä ne otettiin ilolla vastaan.

Hyvää pääsiäistä toivotellen,

Paula Seppänen, erityisnuorisotyö
Pia Haikonen, sairaalasielunhoito
Sanna Mattero, varhaiskasvatus

Hiljaisuutta jakamassa

Varhaiskasvatuksen lastenohjaajat Anne, Tuula, Sari ja Ville astuvat päiväkodin ovesta sisään isojen kassien kera. Kohta on alkamassa näytelmä lapsille. Tämänvuotisen näytelmän nimi on Hiljaisuuden lahja. Sen kesto on noin 30 minuuttia.

Näytelmä kertoo tärkeästä aiheesta – Hiljaisuudesta. Näytelmä sopii kaikille uskontokunnasta- tai katsomuksesta riippumatta. Tällä tärkeällä aiheella haluamme viestittää pysähtymisen tärkeydestä. Vain pysähtymällä ja rauhoittumalla lapsi ja aikuinen voi huomata ympärillä olevan kauneuden ja saa samalla sisimpäänsä rauhaa ja levollisuutta. 

Varhaiskasvatuksen päiväkotimentoreina kierrämme tämän esityksen kanssa kaikki kaupungin päiväkodit, jotka ovat halunneet esityksen päiväkotiin.

Tänä keväänä ennen poikkeusolojen alkamista esityksiä oli 48 ja lähes 2200 lasta näki näytelmän.

Tänään olemme Pontuksen päiväkotikoululla ja esitämme näytelmän kaksi kertaa. Lähes 250 lasta näkee näytelmän.

Ensin täytyy kuitenkin laittaa näyttämö valmiiksi (rakentaa metsä, koti ja rautakauppa) sekä vaihtaa roolivaatteet ylle.

Kello on 9.00 ja ensimmäiset lapset saapuvat vähän hämärään saliin. Kanteleen sävelet johdattavat lapset saliin ja esitys voi alkaa:

”Hiljaisuus laskeutuu, annan rauhan tulla. Leikit, juoksut unhottuu, on paikka hyvä mulla” sekä ”Jos haluat kuiskata nimesi mulle, olisin iloinen. Aivan hiljaa puhumalla tutustuu parhaiten.”

Nämä kaksi Lasten virsikirjassakin esiintyvää laulua johdattelevat meidät näytelmään.

Aino-tyttö saapuu lavalle. Hän on vilkas ja kovaääninen eskarilainen, joka ei ehdi hiljaisuuden äärelle pysähtymään.

Aino (Sari Alamäki) ottaa äidilleen talteen hiljaisuutta.On tulossa äidin syntymäpäivä ja äidin ainoa lahjatoive on hiljaisuus. 

Aino haluaisi täyttää tuon äidin lahjatoiveen, mutta hän ei tiedä, mistä sitä hiljaisuutta voisi ostaa. Niinpä hän lähtee takapihan takana olevaan rautakauppaan. Rautakauppias ei kuitenkaan voi Ainoa auttaa, koska hiljaisuutta ei voi ostaa kaupasta.

Välillä yleisökin heittäytyy mukaan vuoropuheluun Ainon kanssa ja antaa hyviä vinkkejä.

Pupu tulee paikalle, mutta hän pelkää Ainon kovaäänisyyttä ja piiloutuu puun taakse.

Aino ei tunnu löytävän hiljaisuutta mistään ja hän tulee surulliseksi. Yhtäkkiä alkaa satamaan lunta (hallaharso nousee ja laskee kauniin klassisen musiikin soidessa taustalla) ja Aino huomaa alas laskeutuvien hiutaleiden kauneuden ja äänettömyyden ja ymmärtää, mitä äiti tarkoittaa. Aino kerää hatun täyteen hiljaisuutta ja juoksee äkkiä kotiin.

Aino antaa äidille lahjan, oman myssyn. Hämmästynyt äiti ei ymmärrä saamaansa lahjaa. Aino kehottaa äitiä kuuntelemaan myssyä, koska myssy on täynnä Ainon keräämää hiljaisuutta.

Aino on onnellinen löytäessään hiljaisuuden. Hän koki hiljaisuuden rauhoittavana ja hyvänä hetkenä ja yhdessä äidin kanssa he sopivat tekevänsä jatkossakin retkiä hiljaisuuden äärelle metsään.

Näytelmä lähenee loppuaan. Lopuksi jaamme yleisölle hiljaisuutta, jota he säilövät, kuka minnekin. Salista poistutaan hiljaisuuden vallitessa ison hallaharson alta, Sibeliuksen soidessa taustalla.

Näytelmä pohjautuu Elina Karjalaisen Satu hiljaisuudesta -tekstiin, jota olemme muunnelleet.

Seurakuntien varhaiskasvatuksen mentorit tekevät varhaiskasvatusyhteistyötä kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa alueittain.

Lisätietoja
Sari Alamäki p. 040 3126 871, sari.alamaki@evl.fi (Sammonlahden alue)
Anne Seino p. 040 3126 241, anne.seino@evl.fi (Lauritsalan alue)
Tuula Talonpoika p. 040 3126 873, tuula.talonpoika@evl.fi (keskustan alue)
Ville Piira p. 040 3126 882 (Joutsenon alue) (virkavapaalla 31.12.2020 asti)

Kuorossa laulaminen pidentää elinikää ja vahvistaa sosiaalisia verkostoja 

En tiedä, pitääkö otsikon väittämä paikkansa, mutta näin olen kuullut sanottavan. Kuoro on koko elämän juttu. Sen voit aloittaa aivan pienenä ja jatkaa lähes niin kauan kuin jalat kantavat (ja vähän senkin jälkeen). Suurimmaksi osaksi aloittamisen määrittelee into laulaa ja sitten voidaan lähteä katsomaan oman kunnan, seurakunnan tai muun toimijan tarjontaa. Kuorolaulun on myös tieteellisesti todistettu parantavan hyvinvointia ja lisäävän jopa elinvuosia. Näin uutisoi mm. Yle vuonna 2014. Kuoro on parhaimmillaan kiinteä yhteisö, joka tukee kanssalaulajiaan kaikissa elämän vaiheissa. Musiikin ja yhdessä tekemisen voima toimii hoitavana elementtinä osana omaa elämää. 

 

Parasta kuorossa laulaminen on, kun saa olla osa suurempaa kokonaisuutta, jossa lopputulos on paljon enemmän kuin osiensa summa. Että saa olla mukana jossain, jota itse ei yksinään voisi mitenkään saada aikaan. Olla mukana toteuttamassa jotain kaunista. Kuorossa oppii toimimaan tiimissä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja laulaminen saa aina endorfiinit virtaamaan elimistössä!” 

“Mukava ja antoisa harrastus. Oppimisen haastetta ja onnistumisen iloa.” 

 

Lappeenrannan seurakunnissa toimii lukuisia erityylisiä ja eri-ikäisille tarkoitettuja kuoroja. Esimerkiksi meillä Lappeen seurakunnassa toimii viikoittain neljä erilaista kuoroa: 

 

Kirkkokuorot toimivat Lappeen ja Ylämaan alueilla. Kirkkokuoro esiintyy useita kertoja vuoden aikana ja on tiiviisti mukana seurakunnan arjessa ja pyhässä. Kirkkokuorotoiminta on tarkoitettu kaikenikäisille, vaikka suurin osa jäsenistöstä taitaakin olla eläkeläisiä. Yhtenä johtajana toimii Heidi Harju. 

 

Sunnuntailaulajat on Nuijamaalla toimiva naiskuoro, joka kokoontuu noin joka toinen viikko. Tässä kuorossa laulu ja nauru kaikuu. Esiintymisiä heillä on muutaman kerran syksyllä ja muutaman kerran keväällä. Kuoroa johtaa Heidi Harju. 

 

Lappeen kuoro on opiskelu- ja työikäisten kamarikuoro, joka kokoontuu torstaisin klo 18 Lappeen srk-salilla Riina Töllin johdolla. Kuoro esiintyy n. 6–10 kertaa vuoden aikana. Kuoron ohjelmisto koostuu pääosin hengellisistä lauluista. Toisinaan soitamme yhdessä myös käsikelloja. Nuotinlukutaito ei ole välttämätön. Mukaan pääsee koelaulun kautta. 

 

Lappeen nuorisokuoro on 13+-vuotiaille nuorille suunnattu kuoro, joka harjoittelee torstaisin klo 16 Lappeen seurakuntasalilla Riina Töllin johdolla. Kuoron ohjelmisto koostuu hengellisistä 1–3-äänisistä lauluista. 

 

Olet lämpimästi tervetullut mukaan! Kysy rohkeasti lisää kuoroista ja kuorolaulamisesta kanttoreilta. 

 

Lappeen seurakunnan kanttorit 

 

Riina Tölli riina.tolli@evl.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä 0403126610 

Heidi Harju heidi.harju@evl.fiLinkki avautuu uudessa välilehdessä 0403126611 

R.I.P. Rauhan hautausmaa

Rauhan hautausmaa perustettiin talvisodan alla joulukuussa 1939 Rauhan sairaalan ja Sotasairaala 43:n tarpeisiin. Suurin osa haudoista kuuluu Rauhan sairaalassa elämänsä viettäneille sotasiirtolaisille.

R.I.P. toteutuu kirjaimellisesti Rauhan hautausmaalla. Siellä vainajat saavat nukkua ikiuntaan jo ihan paikan nimenkin mukaisesti rauhassa. Siellä aika on pysähtynyt. Ei haukkaa enää haudankaivajan lapio metsäisen nurmen pintaa, eikä kirsku kottikärryjen pyörät hautojen yllä. Rauha on laskeutunut tähän sodasta syntyneeseen kalmistoon. Rauhan he ansaitsevatkin, nuo rajan takaa kotiseudultaan sodan jaloista siirretyt potilaat, jotka elivät evakkona uudessa kotipaikassaan Rauhan mielisairaalassa, jonka huoneet, salit ja käytävät olivat koko heidän uuden elämänsä piiri.

Rauhallista siellä tuskin oli – näin luulen – enemmänkin meteliä, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Ulkona sen sijaan avautui mitä kaunein rantamaisema Saimaan äärellä, mutta vastapainona pään sisäinen mielenmaisema saattoi olla jatkuvan myllerryksen ja sekasorron vallassa, ellei sitten oltu lääkityksellä turrutettu apatian valtaan.

Levätköön he nyt Rauhassa ikiuntaan alla liljain ja iiristen. Turvatkoon tuo siipirikko enkeli hautausmaan laidalla heidän matkaansa kohti Jumalan suurta syliä, jossa he viimein saavat levon – ja rauhan.

(Kirjainyhdistelmä RIP – myös R.I.P. – on lyhenne latinankielisestä sanonnasta Requiescat in pace tai sen englanninkielisestä versiosta rest in peace, suomeksi ”levätköön rauhassa”. )

Kimmo Petrell
työnjohtaja, Joutsenon hautausmaa

Sankarihautajaiset ovat merkkitapaus myös seurakuntayhtymän hautaustoimelle

Sunnuntaina 19.5.2019 klo 12 järjestettiin Maasotakoulun johdolla Lappeenrannan sankarihautausmaalla jo perinteiseksi muodostunut sankarivainajien hautausjuhla.

Sankarihautajaisissa siunattiin pitkän matkan päätteeksi viisikymmentä tuntemattomaksi jäänyttä, viimeisten sotien taistelukentille jäänyttä sankaria. Sankareita, joita eri etsintäpartiot ovat etsineet ja löytäneet vuosikymmenten ajan.

Vastaavia juhlallisia siunaus- ja hautaustilaisuuksia on Lappeenrannan sankarihautausmaalla järjestetty vuodesta 1993 alkaen, tämänvuotinen oli järjestyksessään 13. kerta. Arkkuja oli siunaamassa papistoa piispojen johdolla sekä maavoimista että paikallisista seurakunnista. Myös valtiovallan ja kaupungin edustajat ovat perinteisesti osallistuneet juhlallisuuksiin.

Allekirjoittaneella on ollut kunnia saada olla seurakuntayhtymän puolelta mukana tämän vaikuttavan tapahtuman valmisteluissa vuodesta 2004 alkaen, siis jo seitsemän kertaa.

Ison haudan rakentamisessa on omat haasteensa

Seurakuntayhtymän hautaustoimen rooli juhlan valmisteluissa liittyy luonnollisesti haudan kaivamiseen ja sen rakenteiden rakentamiseen sellaisiksi, että ne kestävät juhlan aikana niihin kohdistuvat kuormitukset. Hautaustoimi huolehtii myös haudan peittämisestä ja pinnan tekemisestä.

Haudan pituus määräytyy kulloisenkin juhlan aikana haudattavien pienoisarkkujen määrän mukaan, leveys säilyy aina vakiona. Hautaussyvyys riippuu kulloinkin siitä, onko kyseessä täysin uusi hauta, vai haudataanko arkut edellisellä kerralla paria vuotta aikaisemmin syvempään haudattujen arkkujen päälle. Haudan pituuteen vaikuttavat myös hautakansien koko, arkkujen määrä ja mm. arkkujen laskuun vaadittava tila. Tänä vuonna pituutta haudalle tuli 13 metriä.

Arkkujen laskeminen, hautakansien asettaminen paikalleen ja muut siunaukseen liittyvät toimet vaativat haudalta vankan tukirakenteen, joka aina verhoillaan piiloon maasotakoulun toimesta. Kaikkineen haudan kaivaminen ja tukirakenteen rakentaminen vie noin 1,5–2 työpäivää, yleensä kolmen miehen ja kahden koneen voimalla. Maanantaina juhlan jälkeen hautaustoimen työntekijät purkavat haudan verhoilut ja rakenteet, peittävät haudan ja tekevät sille uuden pinnan.

Vaikka tämän juhlan ajankohta osuukin hautaustoimen työvuoden kiireisimpään ajankohtaan, on kyseessä työ, jonka hoitamisen koemme kunnia-asiaksemme. Ne, joille tämän työn teemme, ovat joutuneet antamaan itsestään paljon enemmän kuin me, joille tämä aiheuttaa vain hieman lisää työtä. Tämä koskee etenkin haudattavia sankareita, mutta myös paikalla Maasotakoulun ja Puolustusvoimien järjestämässä aina yhtä vaikuttavassa juhlassa olevaa monisatapäistä yleisöä, jonka joukossa on varmasti kerta toisensa jälkeen näiden läheisiä muistamassa sodassa kesken jäänyttä läheisensä elämää.  Ja kenties salaa toivoen, että tämä olisi nyt kotimaan multiin päässeitten joukossa.

Matti Puumalainen

seurakuntamestari, hautaustoimi