Marian ilmestyspäivää vietetään yhdeksän kuukautta ennen joulua

Kirkoissa käytetään värinä valkoista, riemun ja viattomuuden väriä, joka katkaisee paaston. Väri tuo myös viittauksen jouluun ja korostaa Kristusta, joka sikisi Marian kohdussa Pyhästä Hengestä enkelivierailun aikana. (Luuk. 1:30-31).

Kuusi alttarikynttilää kertovat myös Kristuksesta. Kukkina alttarilla voi olla valkoisia liljoja, jotka kertovat puhtaudesta ja viattomuudesta. Lilja on Marian symboli.  Toisinaan käytetään myös sinistä alttariliinaa, "mariansinistä", keskiajalta periytyvää Marian omaa tunnusväriä. Marian ilmestyspäivä kertoo myös uskon voimasta ja rohkeudesta. Maria otti enkelin ilmoituksen ja Jumalan tehtävän vastaan kysymättä lupaa vanhemmiltaan tai puolisoltaan. Tuon ajan juutalaisessa yhteiskunnassa avioliiton ulkopuolella raskaaksi tullutta naista uhkasi kuolemantuomio kivittämällä.

Kristityt ovat viettäneet päivää noin 400-luvun puolivälistä alkaen. Suomessa sen vietto siirrettiin pysyvästi sunnuntaihin vuonna 1955.

Marian ilmestyspäivää vietetään tänä vuonna 26.3.

------

Lutherin kynästä:

Luther kirjoittaa Marian ilmestyspäivästä tekstissä, jossa hän viittaa evankeliumiin.

Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan. (Luuk 1:38)

Jumalan Poika ei olisi koskaan voinut siitä Pyhässä Neitsyessä, jollei tämä olisi uskonut enkelin ilmoitusta ja vastannut: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Myös Elisabet ylistää häntä sanoen: ”Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!” On ihmeellistä, että tämä neitseellinen sydän saattoi uskoa uskomattoman: hänestä tulisi äiti ilman miehen apua. Hänestä tulisi suuren kuninkaan, kaikkein Korkeimman Pojan äiti, vaikka hän itse oli vain halveksittu, kurja tyttönen. Miten hän voi tämän ymmärtää? - - Uskon voima, joka pystyi uskomaan enkelin sanoihin, ei ole yhtään pienempi ihme kuin itse Sanan lihaksi tulo (inkarnaatio).

(Lainaus teoksesta "Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa". Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 78-79.)