Leipä ja malja

Keskiaikaisissa legendoissa kerrotaan temppeliherrojen ritarikunnan löytäneen ristiretkillään Jeesuksen viimeisellä aterialla käyttämän maljan ja tuoneen sen mukanaan Ranskaan. Sittemmin tätä myyttistä Graalin maljaa on etsitty monissakin elokuvissa ja jännityskirjoissa. Ne kuuluvat kuitenkin kirjaston fantasiaosastolle. Sitä maljaa ei enää ole. Mutta se on joskus ollut.

Varhaisin kirjallinen maininta Jeesuksen asettamasta ehtoollisesta löytyy Paavalin 1. kirjeestä Korinttilaisille. Kuvaus ehtoollisen asettamisesta löytyy puolestaan Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista. Ensimmäisten kristittyjen ikivanhaa riittiä on vietetty katkeamattomasti 2000 vuoden ajan.

Ehtoollista kutsutaan sakramentiksi, pyhäksi toimitukseksi, koska se on Jeesuksen asettama ja Jeesuksen läsnäolon ateria. Me luterilaiset tulkitsemme tuon läsnäolon mahdollisimman konkreettisesti. Kristuksen ruumis ja veri ovat todella läsnä siunatussa leivässä ja viinissä. Jeesuksen sanoja ”Tämä on minun ruumiini… tämä on minun vereni…” ei tosin pysty selittelemään, vaan ne otetaan vastaan yksinkertaisesti ja sellaisenaan.

Ehtoollinen on mm. yhteyden ja kiitoksen ateria. Vuoden 1519 ehtoollissaarnassaan Martti Luther vei ajatuksen yhteydestä pitkälle: Kristus antaa ehtoollisessa meille kaiken omansa, voiton, armon ja pyhyyden, ja kristitty saa jakaa pöydässä hänelle ahdistuksensa, epäuskonsa ja syntinsä. Jeesuksen kerrottiin viimeisellä ateriallaan kiittäneen Jumalaa ennen leivän ja viinin jakamista. Koko ehtoollisen vietto onkin tavallaan suurta kiitosta, esimakua siitä ”karitsan hääateriasta”, jota ehtoollisrukouksen mukaan tullaan kerran viettämään taivaassa ”yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa”.

Tero Kalpio
Kirkkoherra, Joutsenon seurakunta

Kirkon blogeja

Seuraa Suomen ev. lut. kirkon muita blogeja täällä.

kirkossa kuulutettu blogi