Poimittuja totuuksia

TÄMÄN tästä kuulen, kuinka ihmiset sanovat perusteeksi mielipiteelleen tai arvolleen, että ”Raamatussa lukee niin”. Lausetta käytetään argumenttina milloin millekin asialle – mattoja ei saa tampata lepopäivänä, avioliitto on miehen ja naisen välinen ja vanhempia pitää kunnioittaa. Kaiken kaikkiaan on todella hyvä, että ihminen löytää Raamatusta tukea pohdiskeluilleen elämästä ja valinnoistaan. Toki eettinen ja hengellinen koodisto voi olla muukin kuin Raamattu, meitä kun on kasvatettu ja opetettu niin monilla tavoin.

60-LUVUN lapsena opin pelkäämään rankaisevaa Jumalaa ja helvettiä. Ajan kanssa minulle muodostui käsitys, etten mitenkään kelpaa Jumalalle kaikkine synteineni ja puutteineni. Rippikoulu ja harvat tuntemani ”uskovaiset” – kuten kristillisen vakaumuksen ihmisiä kutsuin – eivät juuri pyrkineet korjaamaan käsityksiäni. Näin ollen tungin ajatukset uskomisesta ja Jumalasta taka-alalle – ne eivät kuuluneet minulle, koska en ollut tarpeeksi hyvä.

ELÄMÄ toi minulle kaikenlaisia vastoinkäymisiä niin kuin kaikille. Huomasin, että on paljon asioita, joihin en voi vaikuttaa, vaikka mahtipontisuudessani ja itsekeskeisyydessäni kuvittelin pystyväni muuttamaan asioiden kulkua – minähän tiesin aina paremmin. Ymmärrettyäni vähäiset kykyni ja heikkouteni mielessäni kypsyi ajatus siitä, että on todella olemassa korkeampi voima, joka tekee työtään, vaikka minä kuinka panen hanttiin.

PIKKU hiljaa alimpaan aivo-osaan työnnetty ajatus rankaisevasta Jumalasta alkoi muuttua. Tapasin naisia ja miehiä, samalla tavoin murjottuja kuin minäkin, ja he kertoivat, että tekemällä hyvää muille auttaa itseään – niin sanotaan Raamatussakin! Ympärilläni olevat ihmiset eivät mitenkään tyrkyttäneet jumalaansa ja uskoaan minulle, mutta jotainhan siinä täytyä olla, koska he olivat niin tasapainoisia ja suvaitsevaisia. Eivät tuntuneet menettävän malttiaankaan kuten minä, joka yleensä kiihdyn nollasta sataan sekunneissa, kun joku asia ei ole mieleni mukainen.

RYHDYIN miettimään, miksi toiset kestävät asioita tyynesti uskoen parempaan huomiseen kun taas toisten elämä tuntuu olevan rajoituksia ja masennusta täynnä. Ei ole vaikea valita, kumpi on mukavampaa: elää myönteistä vai kielteistä elämää. En voi vähätellä vastoinkäymisiä ja toden totta – joskus tuntuu, että ihmiselle annetaan enemmän kuin pitäisi. En kuitenkaan voi muuttaa toisten elämää, enkä omaanikaan järin paljon.

VOIN kuitenkin valita, mitä asioita poimin Raamatusta ja muista elämänohjeista ja miten yritän asennoitua elämään. On pakko käyttää sanaa ”yritän”, sillä minulle vahingolliset ajatukset ja tunteet iskevät kimppuun heti kun valppauteni herpaantuu. Kun kiihdyn tai olen eri mieltä tai pahoilla mielin, pyrin poimimaan armoa ja kiitollisuutta korostavia kohtia Raamatusta. ”Älä tuomitse, jotta sinua ei tuomittaisi” muistuttaa minua siitä, että minun ei todellakaan sovi arvostella muita, vaan pyrkiä suvaitsevaisuuteen ja ymmärrykseen. Kultainen sääntö toimii, kun maltan mieleni ja pysähdyn miettimään, miltä toisesta voi tuntua. Minun on myös vaikea uskoa, että Jumala olisi luonut erilaisia ihmisiä, jotka olisivat jotenkin huonompia kuin muut ja siten antaisi toisille oikeuden kohdella heitä huonosti. Armohan kuuluu kaikille.

HYVIN vaikeaksi on osoittautunut kehotus kääntää toinen poski. Onneksi minulla on koko loppuelämä aikaa opetella.

Marjatta Kupias
vs. Viestintäpäällikkö

Kirkon blogeja

Seuraa Suomen ev. lut. kirkon muita blogeja täällä.

kirkossa kuulutettu blogi