Vaivaiset 3000 – 4000 vuotta?

EI MENNYT tämäkään blogi ilman koiria – mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee!

TÄMÄ tapahtui jo muutama viikko sitten. Oli torstai. Posti toi laatikkoon samanaikaisesti sekä Koiramme lehden että Kotimaa-lehden. Illalla lueskelin niitä molempia. Ei siinä ihan toteutunut se ohje papin ”studeerauksesta” eli opiskelemisesta, jonka mukaan papin tulisi opiskella, tai ehkä nykytermiä käyttäen päivittää tietojaan maailmasta, Raamattu toisessa ja sanomalehti toisessa kädessä. Tuolloin kuitenkin lukemalla kahta tuoretta lehteä, Kotimaata ja Koiramme-lehteä, ajatukseni lähti harhailemaan myös kirkollisessa ”maastossa” ja kysymyksissä.

KOIRAMME-lehdessä 10/2017 Jorma Rotko kirjoittaa koiran yhteiskunnallisen aseman kehittymisestä otsikolla ”Koiranelämä on kehittynyt kurjuutta kummemmaksi”. Merkittävä osa tuota artikkelia käsittelee sitä, miten uskonnot ovat vaikuttaneet koiran yhteiskunnalliseen asemaan.
            Vanhoissa pakanallisissa uskonnoissa oli myös koirajumalia. Kun uskonnot alkoivat kehittyä yksijumalaisiksi eli monoteistisiksi, niin siinä vaiheessa koirat menettivät asemansa jumalina. Tästä kehityksen vaiheesta on tehty myös tutkimusta. Kirjoittaja mainitsee artikkelissaan israelilaisen Haifan yliopiston yleisen historian professorin Sophia Menachen. Hänen tutkimuksensa nimi on kuvaavasti ”Koirat: Jumalan pahimmat viholliset?”
            Artikkelin kirjoittajan mukaan sana koira esiintyy Raamatussa 32 kertaa. Hänen mukaansa kaksi maininnoista voidaan tulkita edes hieman myönteisiksi. Myönteiseksi maininnaksi hän luokittelee sen, kun juutalaiset pakenivat Egyptin orjuudesta ja mainitaan, että koirat yhtyivät hankkeeseen eivätkä haukkuneet. Toinenkin myönteinen maininta löytyy Mooseksen kirjoista. Siinä Herra antaa sääntöjä siitä, mitä juutalaiset voivat syödä ja mitä ei. Tällöin määrätään, että petojen laitumelle tappama kotieläin pitää antaa koirille.

LUUKKAAN evankeliumi kertoo rikkaan portinpielessä makaavasta paiseisesta Lasaruksesta. Siinä kerrotaan, että koirat tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan. Onko tämä maininta koiralle myönteinen vai kielteinen? Toisten mielestä kielteinen: se kuvaa lähinnä sairaan miehen alennustilaa. Jotkut näkevät maininnan myönteisenä: koiria kiitellään Lasaruksen hoivaamisesta. Jokainen päätelköön itse!

VUOSITUHANSIEN ja -satojen aikana koiran asema myös uskontojen piirissä on kehittynyt myönteisemmäksi. Tähän ovat vaikuttaneet erilaiset legendat ja tarinat, joissa koirilla on ollut sankarin aseman. Samoin myönteisesti koiran asemaan ovat vaikuttaneet kristikunnan historian merkittävät luonnonystävät kuten Pyhä Franciscus Assisilainen sekä 170 vuotta hänen jälkeensä hänen tavoin Italiassa syntynyt Pyhä Rochus.
          Artikkelin kirjoittaja Jorma Rotko päättää artikkelinsa näin: ”Niin se on, että koira on raivannut länsimaissa pitkän tien kurjuudesta kunniaan sekä maallisessa että hengellisessä mielessä. Eikä siihen ole kulunut kuin vaivaiset 3000 - 4000 vuotta!”

NÄMÄ ajatukset mielessäni avasin Kotimaa-lehden 41/2017. Heti pääkirjoituksessa Olli Seppälä pohti sitä, millainen vaikutus on sillä, että eri Tuomiokapitulit ovat antaneet erilaisia rangaistuksia sateenkaaripareja vihkineille papeille.  Samasta asiasta, pappien saamista rangaistuksista, on lehdessä myös oma juttu.

PUHUTAAN papeista ja rangaistuksista, mutta aiheen taustalla on paljon enemmän: kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen. Kirkon tällä hetkellä omaksumasta toimintamallista seuraa väistämättä se, että jotkut kokevat itsensä huonommassa asemassa oleviksi. 
        Ei kai avioliittoon aikova pari, jossa puolisot ovat keskenään samaa sukupuolta, voi olla tuntematta itseään syrjityksi, kun heitä ei vihitä avioliittoon kirkossa samalla tavalla kuin pari, jossa puolisot ovat keskenään eri sukupuolta?
        Enkä ota tässä nyt kantaa puolesta enkä vastaan.
        Tällä kertaa asia on mielessäni siitä näkökulmasta, miten nopeasti tai hitaasti asiat maailmassa ja kirkossa tapahtuvat. Ja vertaamatta ihmisiä koiriin tai vähääkään vähättelemättä niiden tuskaa ja ahdistusta, joita se, että kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia avioliitoon, kipeästi koskee, tulee väistämättä kuitenkin mieleeni, että lopulta asiat tapahtuvat nykypäivänä kirkossakin melko nopeasti. 
         Naispappeuskin puhutti kovasti muutama vuosikymmen sitten, mutta jo nyt (?) he - ainakin minun ymmärtääkseni - ovat laajasti hyväksyttyjä ja arvostettuja. Vain muutama vuosikymmen riitti – ei siis tarvittu 3000 – 4000 vuotta! Mutta … kun on kyse siitä, että kokee syrjintää, tasa-arvon ja tasapuolisuuden puutetta on yksi päiväkin jo paljon! 

Ari Riuttaskorpi

Sairaalapastori

 

Kirkon blogeja

Seuraa Suomen ev. lut. kirkon muita blogeja täällä.

kirkossa kuulutettu blogi