Keisarin armollinen käskykirje 4.12.1847

Saimaan kanavan ja Kaukaan puunjalostustehtaitten ympärille kasvanut Lauritsalan seurakunta sai alkusysäyksen 4.12.1847: tuolloin senaatti julkaisi ”keisarin armollisen käskykirjeen”, jolla perustettiin kanavatyöläisten ja vankien tarpeita varten erillinen saarnaajavirka. Virkamääräys varapastori Gregorius Monellille annettiin huhtikuussa 1848.

Ensimmäinen neuvottelu varsinaisen Lauritsalan seurakunnan perustamisesta pidettiin sata vuotta myöhemmin, 1.12.1948, kauppalanhallituksen kokoushuoneessa. Valtioneuvosto teki päätöksen Lauritsalan seurakunnan perustamisesta kaksi vuotta myöhemmin 19.10.1950. Nopean valmistelun jälkeen seurakunta aloitti itsenäisenä seurakuntana  vuoden 1951 alusta. Sen rajat olivat samat kuin Lauritsalan kauppalan rajat. Aiemmin Lauritsalan seurakunnan alueet olivat kuuluneet Lappeen seurakuntaan.

Aluksi seurakunnalla ei ollut omaa kirkkoa, vaan jumalanpalvelukset pidettiin lähes kahden vuosikymmenen ajan seurakuntatalossa, jonka piispa Ilmari Salomies vihki väliaikaiseksi kirkoksi 4.3.1951. Tosin ensimmäiseen jumalanpalvelukseen kokoonnuttiin jo 14.1.1951.

Uuden kirkon rakentamiseksi julistettiin 27.9.1957 arkkitehtikilpailu, jonka voittivat arkkitehti Toivo Korhonen ja arkkitehtiylioppilas Jaakko Laapotti ehdotuksellaan ”Taivaan valo”. Ensimmäinen jumalanpalvelus toimitettiin 1. adventtina 1969.

Kirkon vihki käyttöön piispa Osmo Alaja 14.12.1969.

Seurakunnan kirkkoherrat:

·         Veli-Valio Kaukovaara,1951

·         Markku Pyrhönen, 1976

·         Risto Savolainen, 1998      

·         Jouni Turtiainen, 2007      

·         Pentti Berg, 2011 ->

Teologian tohtori Leo Gummerus vihki pyhäinpäivänä 6.11.1955 käyttöön Lauritsalan seurakuntaan kuuluneen Lepoharjun hautausmaan. Hautausmaan kappelin vihki käyttöön piispa Osmo Alaja 20.8.1961.

Tuosan kesäkoti on mahdollistanut seurakunnan leiritoiminnan. Se vihittiin käyttöön juhannuksena 1958.