Luottamushenkilöltä ennen joulua 2016

Reformaatiotyötä maallikon silmin

TULIN NIMITETYKSI työryhmään, joka valmistelee reformaation juhlavuotta, jota vietetään nimellä Armoa 2017! Valinta työryhmään tuli yllättäen. Mietin, mitä minulla olisi annettavana kyseiseen valmisteluun. Hädin tuskin tunsin sanan `reformaatio´ - saati sitten mitä kaikkea sillä tarkoitetaankin. Kotiin päästyäni avasin netin ja lähdin etsimään lisätietoa. Mihin Lutherin ajatuksiin uskonpuhdistus oikeastaan perustui ja mitkä asiat nousisivat minulle tärkeimmiksi uudistamisen kohteeksi seurakuntamme toiminnassa nykyajassa?

USKON, ETTÄ monesta ihmisestä seurakunnan toiminta tuntuu vieraalta ja kynnys lähteä mukaan korkealta. Niin tuntui aikanaan minustakin. Millä tavoin toiminnassa voisi olla mukana? Mielessä myllertää kysymyksiä. Vaatiiko mukanaolo minulta jotain erityistä osaamista tai syvää hengellistä sitoutumista? Jopa tapahtumat, kuten ristiäiset, hautajaiset tai mikä tahansa tilaisuus, johon osallistuu seurakunnan työntekijä, voi aiheuttaa epävarmuutta. Osaanko puhua ”oikeista” asioista? Onko oikein, että pappi vierailee luonani, vaikka en ole ”uskovainen” jne.?

LUTHERILLE YKSI neljästä tärkeimmästä teemasta oli se, että kristinusko tuodaan kaikkien ulottuville ja asioista puhutaan kansankielellä. Tavoitteena oli, että kansa ymmärtäisi paremmin sanomaa ja voisi aktiivisesti osallistua jumalanpalvelukseen. Tänä päivänä jumalanpalvelukset ovat sanan todellisessa merkityksessä kansankielellä.  Vertauskuvallisesti kannattaa kuitenkin kysyä, puhutteleeko kirkon toiminta riittävän kansantajuisesti nykypäivän ihmisiä ja puhuvatko seurakunnan työntekijät ”kansankielellä”. Antaako kirkko välineitä elämään niin iloissa kuin suruissa ja aivan tavallisessa arjessa?

TÄTÄ KANNATTAA reformaation juhlavuotena kaikkien työntekijöiden seurakunnan eri työaloilla pohdiskella, kuten toki meidän luottamushenkilöidenkin. Olisiko tässä uudistamisen paikka?

Helena Puolakka

Yhteisen kirkkoneuvoston ja Lappeenrannan seurakuntaneuvoston jäsen

++++ 

Luottamushenkilön mietelmiä vuoden 2016 alussa (Seurakuntatervehdys 1/ 2016)

Aitoja hyviä tekoja

Vuoden vaihtuessa toisilla on tapana tehdä lupauksia alkaneelle vuodelle. Tänä armon vuonna 2016 lupausten toivoisi muistuttavan Paavalin galatalaisille kirjoittamassa kirjeessä mainittuja Hengen hedelmiä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Viime aikoina teot ovat tuntuneet olleen jotain aivan muuta. Maamme asioista päättävässä eduskunnassa riidellään jokaisesta esityksestä, ja puhutaan syyttäen. Suomesta turvaa etsivät kokevat vihaa ja väkivaltaa. Yhä useampi työtön pitää elämäänsä eriarvoisena. Ikääntyvät kokevat yksinäisyyttä ja masentuvat. Lapset ja nuoret näkevät ympärillään uskomattoman helposti pahaa raakuutta. Perheissä ollaan kärsimättömiä, kun talous on tiukoilla eikä tulevaisuuden uskoa tahdo löytyä. Moni väsyy, kun työpaikalla, kotona tai ihmissuhteissa ei riitä mikään.

Miten meidän tänä vuonna oikein käy? Mitä minä voisin tehdä? Uskonpuhdistajamme Martin Lutherin mukaan oikeasta uskosta Jumalaan syntyvät aidot hyvät teot – nuo Hengen hedelmät. Jokainen meistä pääsisi kokemaan tätä uskoa suuntaamalla toivonsa armolliseen Jumalaan, jotta hän tulisi asenteidemme, ajatustemme, tekojemme ja sanojemme valtiaaksi. Saisimme rakkauden ja rauhan hengen, olisimme kärsivällisiä, ystävällisiä, hyviä, uskollisia sekä lempeitä itsellemme ja toisillemme. Ehkä ilo on Hengen hedelmistä se, mitä tässä ajassa eniten tarvitsisimme. Kun kaikki on kohdallaan, ilo on pienestä kiinni, kuten saimme loppiaisen aattoiltana kokea nuorten kiekkoilijoiden kootessa tahtonsa ja tehdessä kaikkensa saavuttaakseen voiton.

Tätä samaa Paavalikin toivoi kirjoittaessaan galatalaisille. Hän antoi ohjeeksi pukeutua sydämelliseen armahtavaisuuteen. Paavali kannusti pitämään huolta, että galatalaiset tulisivat toimeen keskenään, ja olisivat anteeksi antavaisia. ”Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Armo olkoon teidän kanssanne”, kannusti Paavali aikalaisiaan ja meitä nyt.

Olisiko Paavalin kirjeistä meille aineksia tämän vuoden mielipidekirjoitteluun, keskinäiseen kanssakäymiseen ja tulevan juhlavuoden valmisteluun? Vuoden kuluttua tulee nimittäin kuluneeksi 500 vuotta Lutherin aloittamasta uskonpuhdistuksesta ja kirkkomme syntymästä. Lutherin käänteentekevä oivallus oli se, että ihmisen pelastuminen tapahtuu yksin Jumalan armosta, ei tekojen kautta. Hän opetti myös, että usko kuuluu arkeen.

Aitojen hyvien tekojen vuotta meille kaikille!

Helena Puustinen

Lappeen seurakuntaneuvoston puheenjohtaja, kirkkovaltuutettu